Mistä tämäkin Tähkän levyn nimi mieleen paukahti, jotenkin se nyt vaan passaa kuin nenä päähän irkun fiilikseen. Joka on paitsi hilpeä myös väsynyt näin ennen ensimmäisen kahvikupposen kurkkuun kaatumista. On se merkillinen aine, tuo kahvi. Ilman sitä herääminen jäisi zombien asteelle ja tämä on täysin faktaa kun irkusta on kyse. Ukko sen sijaan on poistanut kotona juotavan aamukahvin listastaan aamuvuoroviikoillaan joka on irkusta jokseenkin outoa. No, kaipa se sitten auttaa kun tuo paikkaa töissä tilanteen sinne joudettuaan.

Teini oli kuin olikin eilen päässyt autoilemaan muun liikenteen seassa, matka oli onneksi ollut hyvin lyhykäinen eli suljetulta harjoittelualueelta autokoululle. Vilkkua oli näytetty kertaalleen eri suuntaan kuin aikomus oli, tästä irkku lohdutti teiniä toteamalla että hah, saman se äitis aikanaan teki. Tänään on autoiluvapaata, huomenna teini ajelee autokoululta sinne suljetulle alueelle testaamaan kuinka homma taas sujuu ja mahdollisesti siitä sitten johonkin. Ylpeyttä on havaittavissa, on kuulemma upea tunne istua ratin takana. Tässä kohtaa irkku onneksi tajusi purra kieleensä ennen kuin suusta lipsahti että juu-u, sekin on upea tunne kun losauttaa autolla sen liki pakollisen yhden kerran johonkin mihin ei kuuluisi. Kaikki ei toki niin tee, mutta aika moni taitaa testata jotain kohdetta kuten penkkaa, pylvästä, roskista tai kuten irkku, toisen auton perää.

Autoiluteemalla jatkan, kiitos Suvin joka kommentoi aiempaa postausta ja sai irkun nauramaan paitsi Suvin autoilukeikalle myös irkun muistoille samankaltaisen autoilukeikan tiimoilta. Suvi, älä välitä, samassa veneessä ollaan kiikuttu kumpainenkin. Irkulle tosin tuo tapahtumasarja kävi pitkälti yli kymmenen vuotta sitten, poika 13v oli vielä sylivauva ja tapahtuma-aika oli ensimmäinen alkutalvi tämän elämässä. Irkku näet asui exän kanssa pienessä maalaiskylässä jossa oli tasan tarkkaan pankki, posti ja kirjasto sekä se yksi pieni kyläkauppa ja tästä johtuen irkku teki varsinaiset ruokaostokset reilun kymmenen kilometrin päässä naapurikunnan marketissa tai vaihtoehtoisesti Lielahdessa, aina sen mukaan mitä oli tarpeen.

Tuona alkutalven aamupäivänä irkku oli jälleen kerran lähdössä kiiruulla liikkeelle päästäkseen kaupoille sinne naapurikuntaan, lapset oli puettu ja asennettu yksi kerrallaan istuimiinsa autoon. Teini oli tuolloin 4v ja poika nyt 15v oli juuri täyttänyt kesällä 2v. Pikkupakkasesta huolimatta auto, tuo irkun tuolloin niin uskollinen farmarimallin Opel Kadett jota irkku aina kehui siitä kuinka tällä menisi vaikka perä edellä puuhun, ei kaivannut muuta kuin kuljettajaa ja kaasua, meille kun oli rakennettu edellisenä kesänä autokatos joka on muuten ihan luksusta pakkasilla. Ei todellakaan tarvitse raaputella jäätä laseista, toim sivuhuomautus. Irkku siis autoon, käynnistys ja kaasutus.

Ja kas. Auto ei liikahtanutkaan. Vaihdeko se siellä... Ja irkku uudelleen laittamaan pakkia päälle, kaasutus ja ei mitään. Ei niin yhtikäs mitään. Lapset, 2v ja 4v, ihmetteli silmät ymmyrkäisinä takapenkillä että mitä se äiti nyt kaasuttelee muuten vaan, pienin nuokkui tuolissaan vieressä ja irkku alkoi olla epäuskoinen. Eipä siinä auttanut kuin nousta autosta ja todeta että vika oli perin merkillinen ja irkun kyvyillä ratkaisemattomissa. Irkku säntäsi siis sisällä käymään ja soittamaan vähän matkan päässä asuvalle naapurin miehelle jolla oli autokorjaamo.

Naapurin mies tuli kiireen vilkkaa paikalle kumivasaralla varustautuneena. Nepä ne, takajarrut, ne oli mokomat jäätyneet kiinni ja ei aikaakaan kun ne oli kolisteltu ja paukuteltu vapaiksi. Varmemmaksi vakuudeksi naapuri vielä ohjeisti että muista nyt ettet käytä käsijarrua talvella, jäätyvät vain uudemman kerran ja jos vahingossa käytät niin kumivasaraa peliin vaan. Irkku nyökytteli ja kiitteli vuolaasti ja pääsi kuin pääsikin liikkeelle lasten kanssa. Ja jatkohan on tietysti arvattavissa.

Tietenkään irkku ei muistanut koko ohjetta enää marketin pihassa vaan automaattisesti kiskaisi käsijarrun päälle, pakkasi pennut kärryihin ja säntäsi ostoksille. Ostokset tehtyään pakkasi jälleen lapset autoon ja lähti ylväänä peruuttamaan marketin parkkiruudusta. Jep jep, jäässähän ne takajarrut taas oli. Onneksi marketin piha samoin kuin naapurikunnan kadut oli ohkoisen huurun peittämät joten takapään sai tulemaan mukana kun painoi tallan pohjaan ykkösen ollessa silmässä. Voitte vain kuvitella ne katseet joita irkku sai osakseen kaasuttaessaan suunnilleen perä sladissa lapsilaumoineen parin-kolmen sadan metrin päässä sijaitsevalle huoltoasemalle joka tietysti sijaitsi vielä jyrkän mäen päällä.

Tottahan tuoltakin apu löytyi ja voitte olla varmoja että tuon kerran jälkeen irkku todella muisti olla käyttämättä sitä käsijarrua talvella. Että sellaisia autoilun riemuja.

Eilinen ahkera pyykkäys ja kokkaus sai aikaan sen, että iltapäivällä irkku sohvaperunoi taas sen saamarin mario-pelin kanssa speden kannustaessa vieressä. Tänään on ohjelmassa jatkoa pyykkäilylle ja kokkailulle ja niin, pelaamisellekin. Kamalan turhautuman iskee kun jotain tasoa ei tahdo päästä läpi ja kun viimein keksii mitä reittiä pelissä oli ajateltu etenemiseen niin sehän on kuin lottovoitto. Muilta osin tämä päivä menee vahvasti tuumaillessa huomista, alunperin kun ajatuksena oli pyytää ukon sisko lapsineen meille, mutta sitten jotenkin ajatus lässähti päässä koska ukko oli vähän kahta mieltä asiasta. Nyt ajatus olisi taas olevinaan kukkea koska ukko keksi että hän voisi pyytää serkkupoikansa myös vaihtamaan vuotta, mutta irkku ei nyt enää oikein tiedä mitä tässä tekisi.

Lienee parasta paukuttaa sitä peliä vaan ja antaa muiden tuumia mitä nyt sitten tuumivatkaan. Josta pääsenkin näppärästi toteamaan että siirryn nyt täyttämään pyykkikonetta ja tyhjentämään pyykkitelineitä eilen pestyjen alta. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko.