On se kuulkaa hienoa olla puolisokea! Ja vielä hienompaa on olla pitkäpiuhainen! Siis niin pitkäpiuhainen, että jos ne piuhat laittaisi lähikiskan seinään kiinni, voisi huoletta kulkea kotiin, kiertää muutaman kerran talon ja kiivetä saunan ylisille istumaan ja edelleenkään ei piuha ei kiristäisi. Älyvapaa, osuu ja uppoaa aivan erityisen hyvin tänä aamuna. P-le!

Tiedättekö, kuinka pahalta tuntuu itse kiskaista matto itsensä alta? Minä olen kohta varmaan pro siinä lajissa. Siis kaikkihan lähti siitä, että heräsin. No, siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä että ihminen herää, se on suorastaan toivottavaa. Heräsin, yritin kurkkia kelloa, siis edelleen sitä pieninumeroista videokelloa television alapuolella jota en kunnolla näe ilman silmälaseja. Koska olen fiksu, ja tietysti myös toispuoleisesti näkövikaisempi, olen kehittänyt yhden silmän siristyksen. Jahas, vähän yli kuusi, ohhoh! Koska en täysin luottanut näkemääni, peitin toisella kädellä sen "huonomman" silmän joka sotkee helposti kutosen ja vitosen. Ei-i, kyllä se on 06:06 eli olenpa minä nukkunutkin! Kuusi tuntia, hieman enemmänkin ja hurraa!

Pieniä on ihmisen riemut, alakertaan koikkelehdin iloa pursuillen, onnitellen itseäni siitä, kuinka nukuin heräilemättä, kuinka junnukin nukkui heräämättä, kuinka hyvä aika se onkaan herätä ja kuinka hyvää se minulle tekeekään kerätä unta ennenkuin vaavi tulee. Kahvinkeitin päälle, niks naks, tietokone päälle, vessaan ja erinäisiä pakollisia kiertoliikkeitä alakerrassa ennen kahvin tippumista ja siis kyllä minä sanon että ei ihmisen piuhat ihan oikeasti voi ihan kunnossa olla kun suunnilleen leijut siksi, että olet nukkunut kuuteen?!

Ja voi ihanaa, nyt on kahvikin tippunut, otanpa kupposen ja istahdan koneelle katsomaan kuinka monta solttua yöllä menetin ja päivitän blogia ja luen uutiset ja ja ja ja ... Mitä h-ttiä! Keittiön kello näyttää vartin yli viisi. Just. Mikrokello väittää samaa aikaa. Just just. Ja sama peli jatkuu vielä olkkarin kellossakin. Siis mitä h-ttiä! Minun yhden silmän siristystekniikkani, jonka toiminnan varmistin siis vielä peittämällä toisen silmän, on epäkunnossa! Ei toimi! Ja mikä ihme laiskuus, siis onko se niiiiiiiiin vaikeaa kurottaa se kätensä sinne sängyn päätyyn, ja ottaa ne rillit ja katsoa niiden läpi sitä videokelloa? Siis onko, kysyn vaan! Olipa hyvä etten ehtinyt hehkuttamaan miehen siskolle (aamurituaali tekstiviestin muodossa) kuinka pitkään nukuin ja kuinka intopiukeena nyt loikin.

Siis akkahan on täysin idiootti. Naurettava pelle. Näkökyvytön ja varmaan kyllä lukihäiriöinenkin. Vatipää vatipää vatipää!!! Että näin. Irkku kiskaisi siinä sitten ohimennen maton oman ilonsa altakin, koska irkun eka teoria pysähtyneestä keittiönkellosta ei toiminut. Pitää varmaan purkaa nämä kakkulat nokaltaan ja liimata pelkät linssit kiinni itseensä, ei tarvi jatkossa katsoa mitä sattuu, miten sattuu ja hillua täällä intopiukeena turhan takia. Nih! Olen nyt kiukkuinen, itselleni. Ja okulääreilleni. Ja varoiksi sille videokellollekin, ihan varmana menen ja ostan sellaisen käytöstä poistetun ajannäyttäjän joita pankkien katoilla on ja läväytän sen makkarin seinään kiinni. P-le!