Lapsia kotiin eilen vinon pinon! Junnu ja prinsessa tulivat kahteen pekkaan serkuiltaan kotiin, serkut kun asuvat tuossa puolen kilometrin päässä ja kuinka ollakaan, irkku on viimeinkin tajunnut että junnun koulu alkaa kuukauden päästä, olisi ehkä aiheellista antaa tämän opetella himppanen jo kulkemaan ilman äidin valvovaa silmää. Äiti tosin oli tiukasti tuijottelemassa portin pielessä sisarusten kurvatessa omalle tielle, pakkohan se oli katsoa että he varmasti sieltä esiin tulevat.

Harmillista kyllä, junnu on huonossa kunnossa. Spedeltä saatu lenssu aiheuttaa pahemman puoleista hengenahdistusta ja sehän näkyy junnussa paitsi julmettuna köhisemisenä myös väsymyksenä ja yliaktiivisuutena. Kotiin palasi siis suunnilleen seinille kiipeilevä, yskivä ja jaksamistaan valittava nuori mies. Odotan todellakin mielenkiinnolla miten poika kykenee syksyn tullen kouluun kävelemään silloin kun on huonossa kunnossa. Hittolainen.

Positiivisena uutisena pitäisin sitä, että speden lenssu on paranemaan päin ja mikä parasta, koko lenssun aikana kaverille ei ole annettu singulairia. Jes, selvästikin astmavapaa tenava on mulla siinä! Kyllä yksi hankalaoireinen riittää, kiitos vaan. Muutenkin olen ollut viime aikoina, jos mahdollista, normaalia huolestuneempi junnusta. Luulenpa, että koulun alkaminen kertoo minulle tarkalleen onko siihen normaalia suurempaan huoleen aihetta vai onko tämä vain joku äidin ongelma irtautua kainaloisestaan.

Eilinen menikin siivillä. Intouduin raivaamaan olohuonetta aloittaen ottamalla verhot pois ikkunasta. Siinä se aika menikin mukavasti kun pesin ikkunan, karsin kukkaset, pyyhin pölyjä ja niin, kuivailin välillä lattioita hommaan salakavalasti osallistuneen speden kasteltua ne. Ja jos kohta spede järkkäsi lisähommaa, niin saman teki eteisen komero. Siellä kun on hyllyt itsekyhättyjä ja arvatahan se piti, kun hyllyltä ikkunalastaa kurottelin niin eikö se prkl tippunut vallan.

Ja tottakai juuri tuolla hyllyllä oli orkidea"mullat" ja höyrysilitysrauta johon oli unohtunut vedet sisään. Että teki mieli hyppiä tasajalkaa kun sitä veden ja puusilpun sekoitusta siivoilin eteisen lattialta pois. Onneksi se sattui jo ennen kuin ikkunaa pesin, puhdas ikkuna vei ketutuksenkin mennessään. Nyt olenkin jännittänyt lähinnä sitä, lentääkö joku pihan pienistä varpusista ikkunaan. Toivottavasti ei, kyllä se viikon takainen ikkunaan osuja riitti irkulle taas moneksi vuodeksi.

Viikko takaperin irkku kulki illalla täällä varpusvauva kädessä ja odotteli että tämä virkoaisi kunnolla. Ilmeisesti toive kuultiin, nökötettyään ensin puolisen tuntia irkun käden suojissa varpunen kökötti toisen puoli tuntia ulkorappusilla. Lopulta tuo lehahti kuin lehahtikin lentoon, ensin sireenipensaan suojiin ja sieltä pikkumetsään. Huh mikä onni!

Eilen illalla irkun toinenkin toive kuultiin jossain, yhtäkkiä maisema pimeni ja sitten alkoi julmettu jytinä. Ukkonen kieppui aikansa päällä pamauttaen sähkötkin pois mutta merkillistä kyllä, tällä kertaa modeemi ei sanonut sopimustaan irti. Sekään kun ei olisi ollut mitään uutta, vuosi takaperin meillä hajosi paitsi modeemi myös antenninvahvistin ukonilmalla. Irkku seisoi ukonilman ajan (juu juu, ei saisi tehdä niin) ikkunan ääressä teinin ja pojan 15v kanssa tuijotellen ihania salamoita jotka halkoi taivasta. Harmi että ukonilma ei kestänyt kauaa, vain puolisen tuntia, irkku olisi mielellään seurannut sitä tunnin pari mennen tullen.

Tänään ilma onkin sitten ihanan raikas. Viikonlopuksi on luvattu loistavaa keliä joten irkku katoaa mökkiä kohti pesueineen. Ja nyt siirryn laittelemaan paikkoja ja kapaaseja kuntoon, se on moro ja viettäkää mukava viikonloppu!