Eilen aamulla sängystä kömpi kuumeeton ja pääkivuton pieni ihminen eli hurraa, tauti tuli ja meni vauhdilla. Tottakai se osui tulemaan ja menemään juuri silloin kun olisi ollut se tarhatutustuminen nro 2 ja minulla olisi ollut tiistai-iltana tuppereihin meno mutta eihän näitä pääse valitsemaan. Nyt sitten odotellaan iskeekö samainen virus vielä johonkuhun täällä vai ei. Viruksen tunnusmerkkinä kun oli järjetön pääkipu ja sitä pääkipua meillä on valiteltu viikkotolkulla milloin kenenkin toimesta. Ehkä pöpö ei sitten nosta kuumetta kuin pienille?

Eilinen aamupäivä meni hujauksessa. Touhusin pizzataikinat nousemaan ja paistoin liki 800 gramman paketin jauhelihaa, meillä on ollut tapana laittaa kahteen pellilliseen pizzaa kaksi pussia kinkkukuutioita ja 400 grammaa jauhelihaa joten tällä kertaa pizza oli vielä ydympää kuin tavallisesti. Manailinkin siinä ihan huolella kun aloin pohjia tuunailemaan pelleille, kas kun kaulin ei ollutkaan siellä missä sen piti. Ehei, vasta siinä muistin missä se on; siskolla. Voi rähmä!

Tämä samainen katastrofi oli tapahtumaisillaan viimeksi joulun alla kun sisko lainasi kaulinta ja piparimuotteja. Luonnollisestikaan sisko ei niitä muistanut palauttaa mutta sillä kertaa tilanteen pelasti siskonpojan nimpparit joilta poistuessamme huomasin kaulin- ja piparimuottipussin vaatehuoneen lattialla. Tällä kertaa ei pelastusta suotu, enhän minä muistanut että sisko lainasi heti joulunpyhien jälkeen kaulinta uudemman kerran ja siskohan ei muista sitä palauttaa vaikka tälle kirjoittaisi lapun kaulaan. Höh! Onneksi löysin pitkällisen etsinnän jälkeen tyhjän vodkapullon kaapin perukoilta ja kaulitseminen kävi silläkin ihan hyvin.

Pizzapohjat täytettyäni tuuppasin toisen pizzan uuniin paistumaan ja toisen kiikutin kuistille +1 asteeseen odottamaan iltapäivää. Ukko oli jokseenkin pahantuulisen oloinen koko aamupäivän, selitys oli perimiehekäs "väsyttää". Aha. Kaipa tuota rassasi lumityöt, niitä kävi pikaisesti tekemässä treeninsä jälkeen sen verran että autoreitti oli puhtaana. Pizzakaan ei saanut tuohon mitään eloa, sinne se kömpi makkariin äänettömänä. Minä olin ehtinyt luokitella moisen puhumattomuuden jo miesten PMS-oireistoksi ja edelleen uskallan väittää että kyse oli juuri siitä. Onneksi tuo lähti iltavuoroon töihin, ei sellaista hapanta sitruunaa olisi kauempaa jaksanutkaan katsella.

Iltapäivä touhuttiin niitä näitä speden kanssa, junnu ja prinsessa touhusi läksyt ja poika 16v teki lumityöt loppuun koulusta kotiuduttuaan. Toisin kuin olin suunnitellut siinä aamun virkeyskohtauksessani käytinkin suurimman osan loppupäivästä ihan vain notkuen. Iltapäivällä paistoin toisen pizzan tenaville, pizza kun on ihan parasta juuri uunista tulleena. Kolme siivua sitä jäi, siis neljännes pellistä, päivällä paistetusta oli jäänyt toinen mokoma. Hyvä niin, minun ja ukon ruoat on jääkaapissa eikä tarvitse miettiä ruokapuolta ennen kuin iltapäivästä. On siellä spedellekin ruokaa joten tämän aamupäivän taidan käyttää siivoamiseen.

Ilta menikin sutjakkaasti, prinsessa ja junnu lähti hiihtolenkille syötyään vaikka kyllä minä sen arvasin miten kauas se lenkki suuntautuu. Ei aikaakaan kun he soittelivat jo mummulta, tultiin käymään täällä. Seiskaksi kotiin, totesi äiti ja nautiskeli rauhasta speden touhutessa omiaan ja kaunareiden pyöriessä kuvaruudulla. Jotenkin olen karsastanut puikkoja nyt joulun jälkeen mutta eilen se iski taas; kutomisvimma.

Ensin kudoin loppuun toisen sukan sukkaparista jonka aloitin jo ennen joulua ja sen perään kaivelin esiin pyöröpuikot ja lankaa. Nyt puikoilla keikkuu puoleen väliin valmistunut pipo jonka ajattelin ottaa omaan käyttööni. Lankojen joukossa olisi kyllä pääteltävääkin kolmen sukkaparin ja kahden pipon verran, saisikohan ne aikaiseksi samalla kun päättelee pipoa? Jotenkin tumputkin on nyt alkanut kutkuttaa mieltä, mutta kun minä olen totaalirähmäkäpälä sen peukalon kanssa. Kaipa senkin oppii jos vain tarpeeksi treenaa?

Illalla meidän makkariimme iskikin sitten nukkumisongelma. Spede ei tahtonut saada millään unta, pyöri ja väänsi ja käänsi ja huuteli välillä että "pää on kipeä". Ihan varmasti joo. Pääkipuhuutelu loppui kuin seinään kun vein lapselle fluoritabletin, tämä kun on tottunut syömään pamolitkin pureskellen. Siltikään se uni ei tahtonut tulla millään eikä siihen auttanut yhtään se että junnu ja prinsessa riekkui rappusissa.

Vielä kymmeneltä ukon kotiutuessakin spede oli hereillä. Junnu oli jo simahtanut omaan sänkyynsä mutta spede kiekaisi omastaan heti kun kuuli isin takin kahisevan. Tyly äiti kun oli siirtänyt lapsen omaan petiinsä saatuaan tarpeekseen junnun ja speden pelleilystä junnunkin siirryttyä petiinsä. Puoli yhdeltätoista kömmin itsekin sänkyyn ja spede leikki mielikuvitusleikkejään omassa petissään. Yhdeltätoista tuo viimein hiljeni joten tänään saattaa olla edessa reippaasti väsykiukkua.

Tänään taidan tosiaan siivoilla. Minä näet tuumailin mielessäni jo ensiviikon ruokailuja, omat kotiutumisajat kun on kysymysmerkkiä vielä toistaiseksi ja ainoa varma on se että ukko pääsee töistä kotiin kahdelta. Neljän kanttiin on ollut tapana tenavien kanssa syödä se toinen päivän ateria joten hmmm... Pitäisiköhän tehdä esivalmisteluja jää- ja pakastinkaappiin? Ehkä käytän osan viikonlopusta siihen, olen jo aika monta ruokaa keksinyt jotka voi paistamista / keittämistä vaille valmiiksi tehdä.

Yksi niistä on lihasoppa jonka suhteen olen aiemminkin keitellyt lihoja pakkaseen valmiiksi. Myös vakipastakastike sopii hyvin pakastettavaksi eli ehkä siinä olisi toinen? Sunnuntaina voisi tehdä vaikka jonkun kastikkeen valmiiksi jääkaappiin niin maanantaina riittää kun joko ukko tai joku isommista nakkaa perunat kiehumaan kolmelta. Minä näet annoin lapsille, isommille, jo ukaasin siitä että ruokailutouhu ja kylillä heiluminen saa nyt luvan tehdä tilaa äidin duunille, ts meillä syödään ruoka KAIKKI yhdessä neljältä ja sen jälkeen sopii lähteä kavereille jos niin tahtoo.

Ihme kyllä tämä vaatimus ei aiheuttanut minkäänlaisia soraääniä, poika 14vkin nyökytteli ja totesi että joo, eihän me muuten ehditä nähdä oikein yhtään arkisin kun sä oot jo ihan väsynyt aina illalla. Fiksu poika. Pari pikku juttua tässä on kyllä inhottavasti edelleen hoitamatta; avaimia ei ole viety teetettäväksi eikä hajuakaan kuinka pitkä niiden toimitusaika on ja minä olen unohtanut täysin käydä hakemassa itselleni sisäkengät töihin. Höh. Josko saisin nekin hoidettua nyt huomenna?

Tänään minulla ei autoa ole käytössä, ukko lähti TAYSiin ortopedia tapaamaan joten tieto mahdollisesta leikkauksestakin saadaan tänään. Leikkausajankohtaa tuskin tiedetään vielä hetkeen mutta jo se että tietää leikataanko vai ei on ihan kiva tietää. Ukkoparkaa ketuttaa jo valmiiksi kaikki ne kilometrit jotka jää hiihtämättä jos lonkka leikataan lähiviikkoina. Toisaalta, enemmän tuota harmittaisi jos Unkari jäisi näkemättä leikkauksen takia joten pitäkää peukkuja, jos leikkaukseen päädytään niin se saisi olla suht nopeasti tai sitten vasta syksyllä, kesällä olisi hieman menoa ja sitä menoa ei heti leikkauksen jälkeen pysty suorittamaan.

Nyt taidan siirtyä kotihommien ääreen. Muut on kadonneet omille teilleen, junnu katselee vielä lastenohjelmia olkkarissa ja spede katosi yläkertaan. Se on moro ja viettäkää oikein mukava torstai!