Kyllä. Niin tässä on päässyt käymään. Jos kohta eilen kärvistelin armottoman shoppailuhimon kourissa aamupäivällä niin tänään se kärvistely kohdistui keittiöön. Tarkemmin sanottuna leivonta- ja kokkailurintamalle. Ihan hetken ehdin jo aamutuimaan kiroamaan jopa sitä, että meillä ei ole kuin yksi mikroaaltouuni, minä kun olisin tarvinnut niitä ainakin pari siihen rinnakkain. Tuntui että broilerin rintaleikkeet hurisi sulamassa ikuisuuden, etenkin kun niitä oli vielä pari pakettia ja vuoroaan odottaneet jauhelihapaketit puhumattakaan vaahtokarkeista, kärsivät hiljaa vieressä naisihmisestä joka mietti mitä sitä ollenkaan tekisi kun kaksikymmentä minuuttia on ainakin nälkävuoden mittainen.

Mikä lie valaistuskohtaus siinä iski, hoksasin näet että odotellessa voisi varsin hyvin tehdä sen täytekakkutaikinan ja kas, jopa tuupata sen uuniin. Aamuyhdeksältä tämän akan keittiössä oli jo kanat siirtymässä riisipedille odottamaan paistovuoroaan, jauhelihat ajeli ympyrää mikrossa ja kakkupohja oli viittä vaille valmis. Siihen mennessä kun junnu starttasi koulua kohti puoli kympin kanttiin oli uusi satsi MMF-massaa pyöräytettynä. Vinkkinä kaikille pikkuleipureille. Kannattaa pysytellä suunnilleen Mimmin antamassa tomusokerimäärässä, muuten käy kuin akalle eilisiltana.

Minun eilinen MMF-massa on näet himppasen kovanpuoleinen. Ei sentään kivikova eikä muokkailtavuuden ulkopuolella, mutta suhteellisen kovaksi tuota väittäisin. Selvästikin sitä tomusokeria on ihan himppanen liikaa taikinassa, ilmanko siinä eilen vaivaillessani ihmettelinkin niin kovin miksi ihmeessä Mimmi on käyttänyt tomusokeria 600 grammaa kun minä olin nakkonut taikinaan jo hyvinkin sen vastaavan ja aina vaan tuntui tarvitsevan lisää.

Tänään lähestyin asiaa sitten hieman eri kulmasta eli sulatin vaahtokarkit eri astiassa kuin missä taikinaa vaivailin. Vaivausastia oli öljytty ja kuulkaa, jo kävi suitsait sukkelaan homma. En tiedä vaikuttaisiko asiaan osaltaan sekin, että vähensin nestemäärää teelusikallisen verran korvaten kyseisen vähennyksen punaisella nestemäisellä elintarvikevärillä ja käytin tomusokerina vain ja ainoastaan sitä mansikkatomusokeria.

Massa on todella mukavaa näppeihin, toisin kuin se eilinen versio joka ei leikkaudu alkuunkaan niin kauniisti. Josta päästäänkin siihen viimeisenkin järjenhivenen katoamiseen. Minä olen näet viettänyt tänään keittiössä suunnilleen koko tämän päivän. Poistunut hätinä sen verran että olen muutaman kerran piipahtanut yläkerrassa ihmettelemässä speden toimia. Olen tehnyt koristeita. Kyllä. Minä. Tumppukoura. Jiihaa.

Olen vääntänyt niitä siitä eilen vääntämästäni ja siniseksi värjäämästäni MMFstä. Yllättävän hidasta touhua, ainakin ihmiseltä joka on viimeksi askarrellut paskarrellut... koulussa? Okei, myönnetään, puoleen päivään asti minä touhusin paitsi sitä broitsusapuskaa myös jauhelihapastakastiketta pitkän kaavan mukaan mutta sen jälkeen. Niin tosiaan, myönnän toki senkin että osan ajasta käytin etsimällä osviittaa siitä miten MMF toimisi koristeiden tekemisessä, aika monissa niistä vakkariblogeista joista ohjeita kurkin, oli kaikki koristeet joko marsipaania, sokerimassaa tai sitten näiden sekoitusta.

Eli oikeastaan tein koristeita noin tunnin ajan. Siis kyllä. Tunnin. Saaden aikaan kolme yllättävän onnistunutta rusettia. Eli työnopeus oli armoton ehhehhehhee. Pientä korpeamista vain aiheuttaa se että koska kyseessä oli tosiaan se ylipaksuksi vaivaamani MMF niin nämähän mokomat tuppasi kuivumaan jo suunnilleen tekovaiheessa reunoistaan eli ei kiva. Onneksi jääkaapissa on myös se tänä aamuna väkästämäni vaaleanpunainen MMF, siitä on tarkoitus laitella päällinen tänään kyhäämääni täytekakkuun ja todennäköisesti kokeilen tehdä siitä myös muutaman koristeen.

Ruusujakin koetin aamupäivällä väsätä, siinä pastakastikkeen tuijottelun ohessa mutta jaa-a, ei ihan riittänyt taito. Tai sitten tuo ylikovaksi vääntämäni taikina on osasyyllinen. Kuten huomaatte, kevät saa naisella viiraamaan, huomiseksi kun suunnittelin myös kauppareissua speden kanssa heti aamutuimaan. Pitää lähteä tutkailemaan paikallisia marketteja josko jostain löytyisi valkoisia vaahtokarkkeja, eilen ostamani on niitä ankean monivärisiä ja niistä tuleva vaahtokarkkimassakin näin ollen likaisen keltaista tai ruskeaa tai miksi sitä nyt tahtoo sanoa.

Ai niin, vielä loppuun pari juttua. Teini ei tule tänäänkään kotiin, en edes muistanut että tämä on lupautunut pariksi yöksi lapsenlikaksi siskolleni, sisko kun menee yövuoroja tekemään. Ja toiseksi, johtuen siitä että teini ei nyt sitten jouda kotiin, minä joudun tänään suorittamaan hautaustoimenpiteitä. Teinin toinenkin gerbiili heitti näet henkensä. Joka oli toki odotettavissa. Häkin siivouksen jätän kyllä teinin suoritettavaksi. Ja nyt, se on moro, siirryn olkkariin enkä katsokaan keittiöön... ainakaan varttiin.