Hyvää Ystävänpäivää 14.2.2011

Ja näin, ystävänpäivä alkaa aika vilpoisissa merkeissä. Mittari näyttää ruhtinaallista -23 astetta ja minä aion olla sissien sissi ja kipittää töihin pulkkaileva spede seuranani. A-P-U-A! Täytynee miettiä onko vaatekertaan mahdollista lisätä vielä jotain, kolme parin puseron päälle kiskon toki kunnon villapusakan ja toppahousut saa alleen vielä liki polviin ulottuvat säärystimet normivaatetuksen lisäksi mutta kasvot.

Voin kertoa, ainakaan minun puuterini ei auttanut kylmää vastaan. Hittolainen. Puuteroinnit jätän siis ihan suosilla pois valikoimasta mutta ehkä koetan jollain ilveellä pystyä hengittämään kaulahuivin läpi? Sitä kun suunnittelin kasvojen suojaajaksi. Onneksi, ainakin todennäköisesti, päivällä on kiva ilma ja kenties aika paljon lämpimämpikin, aurinko kun lämmittää jo varsin pätevästi paistaessaan. Saapa nähdä olenko kuinka pystyyn pakastunut kun tarhalle suoriudumme...

Viikonloppu, kuten myös perjantaikin, kului taas hujauksessa. Viikonloppuna olimme siellä synttäreillä lauantaina ja kas, junnu pääsi vielä toisillekin synttäreille sunnuntaina. Kotona oli aikamoinen lapsivaje, isommat pojat kun olivat isällään ja prinsessa lähti perjantaina kaverilleen yökylään. Yökylä venyi, yllätys, kestämään aina sunnuntaihin mutta niin, se että prinsessa on yökylässä jossain muualla kuin serkuillaan on niin harvinaista herkkua että annoin suosilla luvan lauantaina kun toisen yön mahdollisuutta kyselivät.

Lauantain synttäreille menimme jalkaisin lähimetsän läpi ja ihan kivaahan se oli, siis se meneminen. Metsässä kun on todella kiva kulkea etenkin nyt kun lunta on reilusti. Lähimetsä on täynnä eri ilmansuuntiin johtavia polkuja joten umpihangessa emme joutuneet sentään tarpomaan. Synttärit taas. No, ihan perushöttösynttärit. Muutama penska, useampi aikuinen, puheensorinaa ja teetä. Minun ei tullut maistettua täytekakkua, jota sitten kotona ehdin hetken jo manatakin kunnes ukko totesi ettei maistamattomuudella missannut mitään. Hän oli kuulemma säästellyt hilloisia kakunpalasia lautasellaan syödäkseen ne viimeiseksi, itse kakku kun oli kovin vähätäytteinen ja kuiva.

Sunnuntain synttäreille junnu haettiin sitten kotoa ja ne kekkerit olikin olleet kivat! Keilausta, ranskalaisia, jäätelöä ja limua, onko ihme että poika suorastaan hyrisi tyytyväisyyttä kotiuduttuaan. Hyrinää ei kauaa kuunneltu, prinsessa kun oli kotiutunut juuri ennen junnun lähtöä ja kas, ehtinyt jo tylsistyäkin kuoliaaksi kotona eli oli siirtynyt serkuilleen touhuamaan pitkällisen keskustelun ja äidin pehmittelyn päälle. Sinnehän se junnukin sitten säntäsi lähes samantien.

Kummityttö on muuten taas kuumeessa. Juurihan tuolle nousi lämpö viikko sitten sunnuntaina ja kas, kesti kolme päivää ja tyttö oli koko viikon kotona toipumassa. No, eilen se oli noussut uudelleen. Saapa nähdä mitä tuleman pitää, ukon siskon kun olisi tarkoitus lähteä sijaisuutta tekemään viikon päästä ja kummitytön viikon takainenkin kuume sotki tältä kaksi sijaisuuspäivää. Hiivatti soikoon, kuinka paljon näitä pöpöjä oikein on?

Itselläkin on jotenkin epäkuntoinen olo, se alkoi jo eilen iltapäivällä kun olin aikeissa syödä. Minun kun ei ollut oikein nälkä mutta heikotti silti kummasti joten päätin tehdä pikkuisen jotain kevyttä purtavaa itselleni, ts tomaattia ja lihapullia. En saanut alas kuin muutaman haarukallisen ja sitten tuntui jo että mahassakin kiertää. Oksentamaan en sentään joutunut mutta enpä minä uskaltanut enempää siihen väliin syödäkään.

Sama toistui illalla kun yritin uudemman kerran saada syötyä, olo oli tosi vetämätön. Ei toivoakaan. Päätäkin alkoi kiristää omituisesti ja niinpä singahdin sänkyyn yhdeksältä toivoen että olo helpottaisi yön aikana. Ja onhan se helpottanut, kai. Olen ainakin saanut teetä juotua normaalisti pari kuppia ja kohta aion kokeilla josko voileipä uppoaisi mahaan ennen kuin lähden lapsen kanssa kiitolaukkaamaan tuonne paukkupakkaseen.

Josta tulikin mieleeni, enpä joudakaan nyt enempiä plääsäämään, tässähän täytyy alkaa toimia että pääsee ajoissa liikkeelle. Viettäkää oikein kivakiva maanantai ja se on moro!