Ainakin melkein. En ehtinyt päivittää aamulla blogia vaikka se ajatuksena olikin. En sittenkään, että spede hämmästytti nukkumalla puoli kahdeksaan. Nyt on maailmankirjat varmasti sekaisin! En oikeastaan edes tiedä kunnolla mitä aamulla touhusin kun aika niin livahti käsistä. Tiskikoneen tyhjensin, pyykkikonetta latailin, laittelin aamupaloja ja muuta perushommaa, mutta mihin se aika livisti. Hmmm.

Junnun vietyäni tunsin pakottavaa tarvetta testailla kuinka ruohonleikkuri käynnistyy talven jäljiltä. Ja käynnistyihän se, kuin unelma. Perkema että koneen pitää muuten olla niin täysin romuasteella, käynnistysvarmuus kun tuossa on huippuluokkaa. Spede seuranani leikkasin nurmikon ja nyt suunnittelen uskaltaisinko iltapäivällä leikkiä trimmerillä. Hittolainen, viime kesänä ostin kapineen itselleni ja kertaakaan en ole uskaltanut sillä vielä leikkiä.

Tosin enemmän kuin se trimmeri, irkkua hirvittää jatkojohto. Mikähän siinä on, että olen lähes satavarma, että jatkojohto kärähtää suunnilleen. Vaikka järjellä tiedän ettei niin käy, ja vaikka kävisikin, ei siinä irkun henki vaarassa olisi. Perkules, mikä tämä minun sähkökammoni oikein on. Ottaen huomioon etten koskaan ole saanut sähköiskua tuntuu jotenkin hölmöltä pelätä sähkön suunnilleen hyökkäävän kimppuun.

Vaan asiasta sammakoon, se poika15v. Pojan epäonni, joka tosin kääntyy onneksi huomaan mä, jatkui illalla. Poika lähti skeittaamaan keskustaan iltapäivällä ja kuinka ollakaan, tämän luokanvalvoja soitteli kuuden kanttiin huomattuaan että pojalla oli vielä terveystiedon koe tekemättä. Että olisiko tuo kotona. No eipä ollut, joten irkun ei auttanut kuin soittaa pojalle että josko kotiin sieltä kokeeseen lukemaan. Sanotaan nyt niin, että poika ei ollut mitenkään iloinen. Tuli toki, mutta julmetulla mutinalla. Onneksi kaikki muut hommat on kuosissa joten huh huh!

Ja sitten siihen pojan onneen. Hetki sitten poika soitteli koulusta ja ilmoitti, että terveystiedon kokeesta oli tullut 7. Kyllä. Ja aina paranee, biologian kokeesta oli kuin olikin tullut kasi miikka! Maanantaina kun kokeeseen pojan kanssa pänttäsin, tämä oli täysin vakuuttunut siitä että kuutosta parempaa hän ei voi siitä saada ja irkun lupaus kympistä, jonka saisi jos kokeesta tulisi kasi, aiheutti lähinnä naurua.

Joten hurraa, poika pääsi kirkkaasti läpi kokeesta eikä edes yksin tuo, opettaja oli lupaillut että ottaa pikkuisen kyseistä numeroa huomioon todistukseen numeroa kirjatessaan vaikka kunnolla sitä ei voikaan huomioida eli ehkäpä se takuuvarma viitonen muuttuu kuutoseksi. Poika oli silkkaa iloa ja onnea kokeiden mentyä noinkin hyvin ja sitä on kyllä irkkukin. Ehkäpä nämä viime hetken onnistumiset saa pojan skarppaamaan tosissaan ensi syksynä, toivottavasti ainakin.

Mahatauti jatkaa kiertoaan, spede on jo tervehtynyt mutta illalla ukko tuumi kesken telkkarin tuijotuksen että mahaan sattuu aika rankasti. Ei mennyt kuin hetki ja ukko lähti pinkomaan kuin aitajuoksija kohti vessaa ja kyllä, oksupoksuahan se pukkasi. Onneksi ukonkin versio oli yksi oksupoksuilu, nyt odotan mielenkiinnolla kuka on seuraavana vuorossa.

Ja nyt, irkku siirtyy tyhjentämään pyykkikonetta ja touhuamaan keittiöön hetkeksi. Kohta pitää valmistautua hakemaan junnua eskarista, onneksi huominen on vapaa. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko!