Ja sitä oli riittävästi. Ja olihan ne, hienoja, komeita ja hyviä kattiloita mutta silti. Ei tällä kuulkaa ole irrottaa mistään liki 4000 euroa kattilasarjan uusimiseen. Ei edes sitä 1400 euroa, vaihtoehtoa jota kokki esitteli hoksattuaan että tämä akka ei todellakaan laita 4000 euroa kattiloihin. Niin, 4000 euron pakettiin olisi kuulunut pari pannua enemmän sekä liesitaso ja vakuumeri. Itämään ajatus silti jäi, jonnekin tuonne "ehkä sitten joskus vuonna muna ja käpy"-osastolle.

Töitäkin kokki tarjosi, läheltä liippasi etten sanonut kyllä. Rahatilannehan on nyt ihan suht ok, mitä nyt sähkölaskut nielee kaikki tuloni, mutta kesäkuussahan tilanne tulee olemaan aivan toinen. Ukon yhtäkkinen huomio siitä että tuloni tippuvat liki 300 kesäkuulla oli harvinaisen osuva, samaan aikaanhan minulta loppuu työelämävalmennus eli siinä kohtaa saammekin miettiä ihan tosissamme mistä revimme rahat edes lainanlyhennykseen ja peruselämiseen.

Vaan kattiloista kouluun. Minä sain eilen kuningasajatuksen siinä aamupäivästä odotellessani luokkaa pääsiäisnäytelmää seuraamaasta. Minähän vietin tuon ajan kiikuttaen yhtä oppilaista toiseen luokkaan "hoitoon" ja harkiten josko liittyisin muun luokan seuraan. Jäi liittymättä, joku ruojake oli lykännyt juhlasalin ovet lukkoon ja minä en juuri sillä hetkellä hoksannut että uudella avaimellani todennäköisesti pääsee saliin, toisin kuin sillä vanhalla.

No, tulipa saatua se kuningasidea. Joka tosin saattaa mennä persiilleen mutta jota lähden nyt kuitenkin vakavissani ajamaan eteenpäin. Minä näet jäin lukemaan Pirkon esitettä jossa haettiin lisää opiskelijoita jo nyt käynnissä olevaan ja uusia opiskelijoita syksyllä alkavaan koulunkäynninohjaajan aikuiskoulutukseen. Siinähän se idea sitten sikisi hetkessä. Että sinne. Ihan ehdottomasti heti syksyllä.

Spedehän ei ole juurikaan ollut tarhassa vaikka siellä onkin tammikuusta asti ollut joten siinä samalla tein lopullisen päätöksen siitä mitä merkitsen perhepäivähoitotarkistuksen kohtaan "jatkaa samassa hoitopaikassa". Olin täyttänyt lappusen muuten jo kokonaan mutta jostain ihme syystä jätin kyseisen kohdan vielä auki ja kas, eilen nakkasin rastin ruutuun "ei" ja ilmoitin siirtotarhaksi läheisen tarhan jossa poika 14v kävi aikanaan eskarin, samoin kuin prinsessa ja junnukin. Se tarha on niin lähellä että speden saa sinne vietyä oli sitten rattaat tai ei, pari-kolme sataa metriä nyt kävelee mennen tullen tenavan kanssa niin ettei matkaan uppoa tuntia.

Tuonne nykyiseen tarhaanhan taapertaa ihan hyvin kun maassa on lunta, pulkalla matka käy joutuisasti. Nyt kun kävelytiet on liki täysin sulat onkin meno toista. Käytössä kun on ne iänkaiken ikuiset matkarattaat jotka pitää niin järjetöntä kolinaa, räminää ja pauketta että minä en kuule sanaakaan mitä kyydissä istuva spede sanoo eikä se spedenkään istuminen kovin leppoisalta näytä. Poika hyppii ja poukkii sen mukaan miten rattaat tärisee.

Kaiken kruunaa kuitenkin se että jokainen kohta jossa on himpankin vielä lunta tai hiekoitushiekkaa on raskastakin raskaampi työntää. Eikä yksin sekään, samalla minä jännitän kaiken aikaa koska joku renkaista lentää irti röykkyisessä menossa. Voi plääh. Siinä vaiheessa jos ja kun spede saa siirron läheiseen tarhaan on ihan sama mihin ilmansuuntaan minä edes tarvon töihin, tarhakeikasta kun ei kummoista kieppiä tule. Pitäkää siis peukkuja että siirto onnistuu, hain sitä kuitenkin vasta elokuulle!

Mutta takaisin siihen kuningasideaan. Kotona luin esitteen tarkemmin ja totesin että voi rähmä, käpy ja helketti soikoon. Eihän se homma välttämättä onnistukaan. Kyseessä kun on koulutus joka suoritetaan joko omaehtoisena opiskeluna ja maksaa opiskelijalle näin ollen 390 euroa tai oppisopimuskoulutuksena johon liittyvää rahaahan ei kaiketi ole. Silti aion ahdistella rehtoria tällä viikolla, kyselköön nyt talousasioista päättävältä taholta ja vääntäköön vaikka ranteista jos muu ei auta.

Vaihtoehtonahan olisi toki se että lähdenkin johonkin naapurikunnista oppisopparilla mutta se ei ihan oikeasti ole kyllä vaihtoehto. Minullahan pitäisi olla auto ja se kyllä kustantaisi hieman liikaa vakuutuksineen päivineen. Linja-autolla täältä liikkuminen yhtään mihinkään on taas sellainen suoritus että siihen en edes ajattele lähteväni, tiedättekö että linja-automatka 15 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin saattaa kestää 45 minuuttia?

Oli miten oli, tämä minun kuningasideani vaatii toimintaa. Ja mikäli se menee metsään on minun pakko ryhtyä tuumimaan muita kuningasideoita, joka tuntuu toisaalta kovin ikävältä sillä tosiasiahan on se että nautin suunnattomasti työstä jota nyt teen ja jo ajatus siitä että lähtisinkin ahdistelemaan jotain toista alaa ja tätä kautta työnantajaa tuntuu jotenkin ikävältä. Pakko siis uskoa tiukasti että maailma kantaa ja jos tämä menee mönkään niin sitten joku muu juttu onkin se minun juttuni.

Ehkä lausun vielä sanan jos toisenkin eilisestä päivästä täällä kotosalla? Tulin kipikapivauhtia räminärattaita kiroillen ja manaillen, ryhdyin siivoamaan keittiöä, täyttämään pyykkäriä ja järjestelemään olkkaria joka oli kokenut jonkinasteisen pommituksen edellisenä päivänä siinä sohvalla makoillessani. Lämmitin spedelle ruokaa, tämä kun ei todellakaan uskonut kehotusta välipalaan kokkia odotellessa, ja pyörin kuin väkkäri ajankulumista odotellen. Siinä samalla soittelin varapoikien äidille, kas kun eilenhän mm tämä nainen oli saada sydänkohtauksen siinä viimeisellä oppitunnilla omassa luokassa.

Josta tulikin mieleen, minun verbaalinen lahjakkuuteni vaipuu toisinaan ameeban tasolle! Vai mitä sanotte tekstiviestimuotoisesta vuoropuhelusta jonka kävin pojan 16v kanssa? Sehän meni siis noin suunnilleen näin; "jouduin lähtemään koulusta, olen poliisilaitoksella, selitän sit kotona". Johon ameeba vastaa; "mitä v**tua". Johon poika; "en voi puhua nyt, soitan kohta." Joka ei tietenkään riitä ameeballe joka vastaa; "oletko epäiltynä." Johon selvästi täyspäisempi yksilö toteaa; "en ole, olen uhri." Jossa kohtaa ameeba ei osaa enää todeta kuin; "ei helvetti."

Pojallahan on kavereita vaikka muille jakaa ja tähän asti olen kuvitellut tiukasti että koululuokassakin on hiivatin hyvä henki, mutta ilmeisesti ihan kaikkea ei pojankaan tule puhuttua äidilleen. Ehkä osa jutuista lipsahtaa mielestä niin että kun ne on jo kavereiden kanssa vatvottu ei niitä tulee enää kotona puhuttua ja eilen minulle selvisi mm se että luokan somalipoika on nostanut pojan 16v seinälle aiemmin tänä vuonna.

Tosin tämä ei ollut se syy miksi poika siellä poliisilaitoksella oli ollut, poika kun ei varsinaisesti ollut kähinässä edes mukana mutta jos varapoikia uhkaillaan niin tokihan pojankin siihen on mentävä sanansa sanomaan ja kas, somalipoika oli ilmoittanut ensin kylmän viileästi hakkaavansa toisen varapojista hengiltä jenginsä kanssa ja toisen varapojan kysyttyä tältä mikä tätä nyt oikein mättää oli somalipoika ilmoittanut tekevänsä saman jutun toisellekin varapojalle.

Tietysti pojan oli ollut pakko kysyä siinä kohtaa että mikä ihme sun nyt on ja kas, samainen litania tuli ladeltua pojallekin. Se mikä tässä jutussa eniten kismittää on se että tilanne on lähtenyt porukalla vitsailusta, siis sellaisesta jossa somalipoikakin on mukana, ja päätynyt siihen että toinen varapojista on lentänyt lattiaan somalipojan toimesta ja syyt kaikesta on saanut niskoilleen varapojat. Ehkä näille meidän pojille on painotettu jo hieman liikaakin sitä että kenenkään kanssa ei ryhdytä nyrkit pystyssä vääntämään?

Opettaja oli joutunut erottelemaan somalipojan toisesta varapojasta sillä varapoika oli tämän tiukassa otteessa siellä lattiassa ja kenelle opettaja oli karjunut "turpa kiinni"-komentoja siinä? Varapojalle. Kun asiaa setvittiin varapoikien äidin kanssa siinä kokkia odotellessa niin kävi ilmi että tämä somalipoika oli aiemmin tänä vuonna rikkonut yhdestä linjan kippikoneesta kipin ja koska opettajat olivat ilmoittaneet että jos syyllistä ei löydy joutuu koko linja maksamaan sen korjauksen oli poika 16v lopulta mennyt sanomaan opettajalle kuka sen rikkoi koska kukaan muu ei ollut uskaltanut asiaan puuttua. Tulos olikin sitten juuri aiemmin mainitsemani, poika oli nostettu seinälle tämän somalipojan toimesta.

Opettaja on tietysti kääntänyt tämän tapahtuman, siis eilisen, rasistiseksi toimeksi poikaporukan osalta ja minä voin vakuuttaa että yksikään näistä pojista ei ole rasistia nähnytkään. Sen sijaan jokainen heistä, ja aivan varmasti myös tämä somalipoika, on nähnyt murrosiän hormonien vaelluksen elimistöönsä ja ovat näin ollen toisinaan täysin kykenemättömiä ajattelemaan etukäteen kannattaako jotain sanoa tai tehdä.

Vaan kuulkaa, tämä tästäkin. Pojat on tehneet eilen rikosilmoituksen somalipojan uhkailuista, nähtäväksi jää johtaako se mihinkään. Henkkoht olen jokseenkin kypsä tapaan jolla tämän kylän koulut toimii näissä maahanmuuttajien ja kantaväestön välisiin kärhämiin, teini-ikäisistä pojista ollaan leipomassa rasisteja eikä tajuta sitä että hittolainen, nehän on KAIKKI teinejä joilla päässä viiraa tasaisin väliajoin.

Ja kieltämättä, kyllä minusta alkaa vahvasti tuntua siltä että maahanmuuttajia silitellään ja paijataan näissä tilanteissa. Millainen soppa tästä olisikaan syntynyt jos joku näistä kolmesta pojasta olisi huutanut tappouhkauksia somalipojalle? Varmasti jokainen olisi linssin alla tuijotettavana ja tiedä vaikka ehtisivät vielä putkaankin kyseisen huutelun seurauksena. Mutta mitä tapahtuu kun somalipoika huusi uhkauksiaan? "Turpa kiinni" komento näille kolmelle opettajien toimesta. Hallelujaa!

Ja nyt alkaa jälleen risoa tämä episodi siinä määrin että taidan suunnata kesyttämään kutrejani jotka osoittavat erinäisiin ilmansuuntiin. Se on moro ja viettäkää kivakivatiistai!