sunnuntai, 22. huhtikuu 2007
Paistaahan se
Kyllä se siitä, kohta ollaan oikeasti kesässä ja silloin sitä lunta ei enää ole, ei missään. Paitsi napamantereella mutta sinne en ajatellut matkustaa. Luulenpa että kesällä en pahemmin matkusta mihinkään, olen vain ja hoitelen lapsia, omia ja muiden. Siinähän sitä onkin elämysmatkaa kerrakseen pienelle ja todella pyöreälle ihmiselle. Olo on kuin jalkapallolla jo nyt, ja syyskuuhun on vielä aikaa. Pojat kutsuvat äitiään jalkapalloksi, mies pallonkantajaksi. Hauskaa... Ehkä loppukesästä nimike vaihtuu jo rantapalloksi?
Nyt menen viimeinkin pukemaan, tässä on nyt istuttu jo pari tuntia koneen äärellä pelkässä kylpytakissa. Talo alkaa heräilemään tosissaan, puolitoista tuntia sitten herännyt junnu sai seuraa pojasta 12v ja eiköhän tuolta kohta muitakin paikalle kömmi. Elämä on, tätä nykyä näköjään katkeamaton nauha aamuja.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.