Vaikka kylmä onkin. Pakkasta siis. Tosin sehän kuuluu asiaan vielä tähän aikaan vuodesta, aikaisin sulaneet lumet vain sotkivat jotenkin paitsi luonnon aikakirjat, myös minun. Johan sen nyt sanoo maalaisjärkikin, että jos maaliskuussa on liki kesäkelit, niin tuleehan se takatalvikin vielä. Jotenkin sitä vaan on niin hassu että eli toivossa ettei se tule. Ja nyt, eilen katselin kuinka narsissiruukuissa oli lunta, tänä aamunakin pihan takaosa, johon aurinko ei niin paljon pääse päivän aikana paistamaan, on ohuen lumikerroksen alla.

Kyllä se siitä, kohta ollaan oikeasti kesässä ja silloin sitä lunta ei enää ole, ei missään. Paitsi napamantereella mutta sinne en ajatellut matkustaa. Luulenpa että kesällä en pahemmin matkusta mihinkään, olen vain ja hoitelen lapsia, omia ja muiden. Siinähän sitä onkin elämysmatkaa kerrakseen pienelle ja todella pyöreälle ihmiselle. Olo on kuin jalkapallolla jo nyt, ja syyskuuhun on vielä aikaa. Pojat kutsuvat äitiään jalkapalloksi, mies pallonkantajaksi. Hauskaa... Ehkä loppukesästä nimike vaihtuu jo rantapalloksi?

Nyt menen viimeinkin pukemaan, tässä on nyt istuttu jo pari tuntia koneen äärellä pelkässä kylpytakissa. Talo alkaa heräilemään tosissaan, puolitoista tuntia sitten herännyt junnu sai seuraa pojasta 12v ja eiköhän tuolta kohta muitakin paikalle kömmi. Elämä on, tätä nykyä näköjään katkeamaton nauha aamuja.