Kun ei väsytä. Aivan taivaallinen olotila. Spede koisi taas yöllä loistavasti, liki kuuteen tuntiin venyi ensimmäinen unipätkä ja voi poijaat, kyllä äiree osaa nauttia. Hassuinta kaikessa on kyllä ehdottomasti se, että heppu joka yleensä herättää puol seiska, Spede siis, nukkua posootti umpiunessa vielä puoli kahdeksalta. Junnu pulisi isin selän takana tuhatta ja sataa, siihen äiree heräsi ja nousi ylös ja voi apua, miten ollenkaan osaan ollakaan tänään kun ei tarvitse haukotella. Fiksu veto, ottaa velli ohjelmistoon. Kun ei pelkkä maito riitä niin ei se riitä, enkä tässä tarkoita suinkaan määrää vaan sitä sulamisnopeutta.

Se olisi sitten pyykkirallia luvassa. Ja elokuvaa. Ja sotimista, keskiaikaisissa kylissä siis. Ja vähän lisää pyykkiä. Ja kai sitä ruokaosastoakin pitäisi miettiä. Jos jaksaa. Kas kun se taas ei liity mitenkään väsymykseen, vaan korpeentumiseen. Jos jokin on tylsää, niin iänikuinen ruoanlaitto. Tympii, korpeaa ja ei nappaa ei. Pakastimessa saattaisi olla aineet johonkin simppeliin "nakkaa uuniin" ruokaan tai sitten ei. Voi kökkötikökkötimöö.

Yllätys, nyt tämä äiree joka siis nauttii täällä hiljaisuudesta ukon lähdettyä junnun ja prinsessan kanssa kyläreissulle, siirtyy hiljentämään Spedeä joka ei nauti hiljaisuudesta vaan kaipaa "murua" rinnan alle. Loistavaa pyhäpäivää teitille!