No nyt on maailmankirjat sekaisin sanon mä! Touhasin tänään näet jouluostoksia ja ihan kotoa käsin vielä. Huuto.net, se on kyllä hyvä mesta se! Nakkasin sisään kolme huutoa neljästä Nintendo DS-pelikoneesta, yksi huutokohde oli näet kahden koneen kimppakauppa ja sehän passaisi juuri eikä melkein kohdalleen. Jostain kumman syystä en ole halukas maksamaan 150-200 euroa uudesta pelikoneesta etenkään kun meillä on jo yksi pelikone saateltu parin vuoden käytön jälkeen pelikoneiden hautausmaalle.

Tästä voimme kiittää spedeä joka onnistui saamaan pelikoneen kahteen osaan. Pari korjauskeikkaa se vielä sieti jotenkuten, kolmannen jälkeen yläruutu päätti jäädä pimeäksi. Hmmm. Ei ole kivaa ei! Toisaalta taas yhdellä DSllä tässä pirtissä ei tee mitään, se kun on takuuvarma keino saada huutoitkuraivarointia aikaan ja paljon. "Mun vuoro, mun vuoro, toi ei anna mun pelata välillä"... Ja luonnollisestikin samaiseen kiekumiskerhoon osallistuu satavarmuudella spede jolloin huuto on kolminkertainen. Kaksi pelikonetta, kiitos.

Samalla kertaa sihtailin sillä silmällä brion junaratoja, baby born-nukkea ja joitakin muitakin tenavien kapineita. Miksi hiivatissa ostaa kaikki uutena marketista kun käyttöaika kapineilla on suhteellisen lyhyt koska spedehän meillä on enää ainoa kunnon leikki-ikäinen. Prinsessan toive baby born-nukesta kuulostaa vähintäänkin kornilta, prinsessa kun ei "osaa enää leikkiä enkä mää äiti jaksa enää leikkiä ja mä oon ihan kyllästynyt mun barbeihin ja poneihin ja äiti sä voisit viedä noi lelut pois täältä".

Mutta se baby born? Kas kun serkkutytöillä on kyseiset nuket ja tänä syksynä neiti on innostunut leikkimään nukeilla kerran jos eräänkin siellä ja hän TAHTOO oman nuken. Sittenkin että äiti on satavarma että sillä nukella ei kotona tulla leikkimään kuin kerran jos sitäkään. Toisaalta, mitä pidempään lapsi leikkii sen parempi mutta niin, useampaa kymppiä minä en lähde uuteen nukkeen lykkäämään, etenkin kun tiedän että parin vuoden päästä se nukke kököttää jo satavarmaksi vintissä. Huoh.

Miksi meidän tuttavapiirissämme ei juuri nyt voi olla ketään joka aikoo tyhjätä kaapit ylimääräisistä kapineista ja jonka kaapeissa sattuisi olemaan juuri baby bornia, brio junarataa, pelikonetta, ompelukonetta tai muuta vastaavaa kapinetta. Höh! Akka kun on vähintäänkin laiskansitkeä ostoksille lähdön suhteen ja jotenkin tuntuu jopa typerältä ostaa ihan uusia uusia kun maailma on väärällään vanhaa ja toimivaa. Nih!

Likeltä liippasi myös tämä; ompelukoneen osto. Sittarin halppiskone maksaisi satasen ja veikkaanpa että oman koneen huolto tulee samoihin hintoihin. Kaiken lisäksi kuulun ihmisrotuun "ei saa aikaiseksi vietyä" eli se oma kone odottaa... odottaa... odottaa... että veisin sen sinne huoltoon. Jo pelkkä huoltoliikeen selvittäminen olisi puoli voittoa. Hohhoijakkaa. Mistä sitä saisi vauhdin päälle ja itsensä toimimaan?

Tai edes silmät pysymään auki koko päivän? Tänäänkin oli likellä etten simahtanut nojatuoliin puolelta päivin, heti sapuskan kiskastuani. Mikä ihme akkaa vaivaa? Syysväsymystäkö kaikki kysyn mä vaan? Ja nyt siirryn pilkkomaan salaattiainehia. Niin se on!