Senhän se sitten iski, kuten arvelinkin. Eilinen päivä meni tiukasti makuuasennossa olohuoneen sohvalla, tarkoitus oli tietysti tuijotella telkkarista sitä sun tätä mutta kyllä osa siitä tuijottelusta meni unikuvien kyttäilyyn. Miten sitä unta niin riittikin. Sitä kun riitti vielä illallakin, yhdeksältä kaikkien pienempien mentyä nukkumaan jäin vielä hetkeksi sohvalle tuijottamaan elokuvaa ja kas, havahduin hereille parin tunnin päästä ukon kurkatessa olenko hengissä. Siirtyminen sänkyyn ja kas, unihan se sieltä hiipi alle puolen minuutin taas paikalle. No, heräsinpä ainakin suhteellisen virkeänä tähän päivään vaikka pakko kai se on myöntää että edelleen on puolipitoinen olotila.

Vaan niin, kekkerit oli onnistuneet. Voileipäkakku katosi vauhdilla kahvipöydässä, täytekakusta ja Ullan tortusta puhumattakaan. Ullan torttu todettiin muuten nyt lähes täysin samaksi versioksi kuin äidin aikoinaan tekemä, vain päällisen suhteen tuumintaa aiheutti se että äidin tekemässä taisi maistua vahvemmin kahvi. Joka tosin selittynee sillä, että äiti keitti pirun vahvaa kahvia joten pitääkin koettaa vahvalla kahvilla seuraavalla kertaa. Vieraita oli sopivasti eli tätilauma enolla vahvistettuna - yksi täti. Niin ja serkkutyttö sekä siskon velipoika. Pälinää piisasi komeasti pariksi tunniksi ja vieraiden poistuttua siirryttiinkin sulavasti siskolle tämän miesystävän kyydillä.

Siskolta matkaa jatkettiin vielä iltasella lähikunnan pikkupubiin, josta on aika selvästi sukeutumassa meidän kantapaikkamme. Yöllä hiippailtiin sitten reipashenkisesti taksilla kotiin ja suoraan sänkyyn. Jossa sitten tosiaan olisin viihtynyt koko eilisen päivän mennen tullen. Onneksi isommat tenavat hoiteli pieniä pitkin päivää eilen, muuten täällä olisi saattanut oksupoksutkin lentää, sen verran veltto oli olotila.

Tänään pitäisikin sitten siivoilla, yllättäen, ja pyykätä taas kerran. Mistä ihmeestä tuota pyykkiä aina riittää, juurihan pesin viime viikon lopulla pyykkikorit tyhjiksi. Jotain ruokaakin pitäisi vissiin vääntää mutta kun tietäisi mitä. Tuntuu että meillä syödään samoja sapuskoja päivästä toiseen, välillä olisi kiva syödä jotain muutakin kuin jauhelihakastiketta, makaronia, muusia, broitsua jne jne. Tosin luulen, että tänään en mitään ihmeellisyyksiä jaksa testailla, jotenkin sitä tällä ikää tarvitsee toipumiseen jo enemmän kuin sen yhden kyljellään vietetyn päivän.

Kohta pitää herätellä tenaviakin koulutielle, poika 15v menee kasiin ja muut ysiin, teini lähti jo puolisen tuntia sitten työharjoitteluun. Ja kas, ihmekin tapahtui! Teini oli hereillä ja kahvikuppi nokkansa alla kun nousin kuuden kanttiin. Se jos joku on ihme! Näillä meidän lapsilla kun ei tunnu tuo herääminen toimivan vaikka kuinka olisi herätyskello vieressä huutamassa. Saa luvan koettaa heräillä omin avuin jatkossakin nyt eli totean tänäkin iltana että en herää ennen puol seiskaa joten laita kello soimaan itsellesi. Toivottavasti teini yllättää ja herää kelloon jatkossakin.

Mutta pidemmittä puheitta totean että viettäkää mukava maanantai, se on moro!