Nämä taivaallisen ihanat kesäkelit on saaneet minussa aikaan oireyhtymän nimeltä kesäloma. Onko siis oikeasti pakko mennä esim sinne TAKKiin jos ei halua? Kun minä voisin kyllä nyt jo olla ihan lomalla lomalla ja pysytellä kotosalla touhuamassa himppasen sitä ja tätä. Kuten nyt vaikka rapsutella kukkapenkkejä. Tai testailla käynnistyykö ruohonleikkuri talven jälkeen. Tai ihan vaan istua keinussa kahvikupposen kanssa lukien vaikka sitten tenttikirjaa. Siis oikeasti. No, onhan keskiviikko ja torstai sentään vapaata että kaipa niilläkin...

Eilinen päivä oli kyllä varsin mahdottoman mainio. Me olimme sievästi särkänniemen parkkipaikalla jo himpan ennen ysiä, siis me ja muutama tuhat muuta TAKKin 50v-juhlataivalta huvittelun merkeissä juhlistava. Lippuja ei sen kummemmin kysytty portilla joten totesin että jaa, sitä olisi ihan hyvin voinut roudata mukana vaikka koko lapsilaumankin. Tosin poika 15v ilmoitti jo aikaa sitten ettei hän todellakaan lähde niin aikaisin särkkään huvittelemaan, hän aikoo käyttää rauhallisen sunnuntaiaamun nukkumiseen.

Prinsessa painatti ukon serkkupojan tyttären kanssa pää kolmantena jalkana pitkin niemeä, junnu puolestaan teki samaa kummitytön kanssa ja ukko. Niin, ukko ja kummitytön isä pyörähteli erinäisissä laitteissa keskenään. Minä käytin aikani kulkien speden kanssa vaikka eipä sitä kulkemista nyt ihan hirveästi siinä kertynyt, lapsi kun olisi tahtonut viettää koko kolmetuntisen angrybirdlandissa. Muutaman kerran sain tämän houkuteltua muuallekin päin puistoa, piipahdimme mm katsomassa kun mieskaksikko kävi tyrskyssä junnun ja kummitytön kanssa.

Kävi spedekin sitten kolmessa lasten laitteessa, rekkaralli, red baron ja tattiralli saivat kunnian olla lapsen huvittelukapineina mutta muilta osin aika meni äidin seiskollessa ja lapsen kiipeillessä. Omituista kyllä lapsi tahtoi ehdottomasti troikaan juuri kun oli aika lähteä puistosta ja kas, se oli siinä ja siinä että ehtivät isänsä kanssa vielä siinä pyörähtää. Äitiä moiseen pyörivään laitteeseen kun ei todellakaan olisi saanut, tattirallikin tuntui ihan liikaa oksennushinkua herättelevältä. Ush.

Kotimatkalla ajettiin ABCn kautta ja lounastimme mainiot ateriat. Lapset, yllätys, tyytyivät hesen eväisiin, me sen sijaan tilasimme listalta ruokaa. Sipulihärkä oli varsin maukas eväs syödä, en voi moittia. Kotiin ehdittyämme tenavat innostui leikkimään ulkona sopuisasti, minä keittelin päiväkahvit ja tuijotin Gilmoren tytöt. Sisko paukahti paikalle juuri passelisti heti Gilmoren päätyttyä ja seuraava parituntinen menikin ulkona istuen ja juoruten. Eilisen päivän saldo: lievää punoitusta olkapäiden alueella. Nam. Palaneet ne nyt ihan ei mutta lähellä se oli.

Illalla intouduin vielä ajelemaan uudemman kerran ABClle, tällä kertaa ostoksia tehdäkseni. Puoli Suomea oli päätynyt ilmeisesti samaan ratkaisuun sillä marketti oli täynnätäynnä. Jäätelöt korissa ehti todella sulaa siinä kassalle jonottaessa mutta eipä tuo niin haitannut, me einehdimme jätskipuikot teinin ja pojan 15v kanssa parkkiksella ennen kuin lähdimme kotiin. Minä nakkasin pojan 15v takaisin läheiselle uimarannalle josta tämän olin mukaani kaapannutkin ja teinin kotiinsa, loppuillan käytin lähinnä istuen töllön ääressä. 

Tänään onkin sitten tosiaan TAKKia luvassa, päivän tulee, toivottavasti ainakin, katkaisemaan pikainen pyrähdys koskarissa. Mansikkamaan marja tuo minulle vadelmien taimia joten illalla pääsenkin istutuspuuhiin. Jes! Huomennakin on TAKKia joten ei tässä ihan hirveän paljon ehdi laakereillaan lepäämään. Ikävää. No, ensi viikolla ei ole kuin maanantaina, sen jälkeen on välissä täysi arkiviikko ilman TAKKia ja juhannusviikolla pyörähdän vielä parina päivänä siellä. Sen jälkeen ihan oikeasti saakin vain olla olla, miinus tietysti ne tuhat ja sata kotihommaa jotka on aina tehtävänä.

Vaan jaa. Luulenpa että ryhdyn vähitellen tutkailemaan mitä sitä tänään kiskoisi päälleen. Päivästä ei ole luvattu ihan yhtä kuumaa kuin eilen oli mutta siitäkin huolimatta aion olla positiivisella mielellä ja pukeutua kevyesti. Se on siis moro ja viettäkää kivakivamaanantai, minä tulen totta tosiaan pyrkimään samaan!