perjantai, 11. toukokuu 2007
Aamu alkaa aalla
Rakenneultran lausunnossakin tuo oli mainittu, nähdään vilkkaasti liikkuva jalkatarjonnassa oleva sikiö. Vilkkaasti liikkuva, juu, sitä tämä on. Ja oikeistolainenkin vielä. Suorassa istumisen aika on ohi, äiti istuu vasempaan kallellaan. Ei vain ole tilaa istua suorassa. Painaa kylkiluihin. Ja tottahan koska vaavi on vielä oikeistolainenkin, oikealla puolella paukkuu, kohdunkannakkeet siis. Oikea lonkka muistuttelee enemmän kuin mielellään olemassa olostaan.
Lausunnosta intoutuneena hain netistäkin tietoa jalkatarjonnasta. Mitäpä löysin? Jalkatarjontavauvat leikataan Suomessa lähes aina. Jalkatarjonta on suurempi riski alatiesynnytyksessä kuin perätarjonta. Jalkatarjontaa ei lähdetä mielellään kokeilemaan alateitse. Olen järkyttynyt. Onneksi viikkoja plakkarissa vasta 21 ja rapiat päälle, vauvalla on aikaa kääntyä oikein päin vielä monta viikkoa... Voisi kääntyä jo nyt, ihan vain minun mieltäni rauhottaakseen.
Kumma juttu, eräässä toisessa blogissa odottava äiti tuskailee alatiesynnytysajatuksen kanssa, koska haluaisi ehdottomasti keisarinleikkauksen. Minä olen sitten se äiti joka tuskailee keisarinleikkausajatuksen kanssa. En tahdo. En halua. Haluan alatiesynnytyksen. Ehdottomasti. Se vaan on parempi ja mukavampi, siitä toipuu nopeammin ja olo on paljon, miten tämän sanoisi niin että ymmärtäisitte, saaneempi. Siis vauvan saaneempi. En tiedä miksi, mutta keisarinleikkausten jälkeen, ihan niinä ensimmäisinä tunteina, se tietty yhteys vauvaan on tuntunut hatarammalta. Hassusti sanottu mutta ehkä joku tietää mitä tarkoitan.
Perjantai on virallisesti avattu, junnu heräsi ja kaipa tässä itsekin voisi aloitella tosissaan päivän.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.