Elämän käsi sentään kuulkaa! Minä joudun tekemään merkillistäkin merkillisemmän julistuksen ja julistamaan viime kesänä hommatun ruohonleikkurin surkeimmaksi ikinä käyttämistäni. Nih! Mokomakin rakine kuuluu ehdottomasti sarjaan "ostokset joita kadun" ja huom, se olin tosiaan minä kun sen kapineen ostin. Eilen nurmikkoa päristellessä tuli vanhaa uskollista työjuhtaa oikein ikävä. Jonka senkin muuten minä ostin aikanaan. 11 vuotta sitten, jos tarkkoja ollaan.

Tämä inhon tunne johtuu täysin siitä että a. leikkurissa on sivulleheitto ja sen mukaisesti sivulleheitto mikä-lie-uloke oikealla puolella ja b. leikkauskorkeus on törkeän pitkä. Kyllä. En väitä etteikö se näytä hyvältä kun nurmikko jää liki kymmensenttiseksi mutta jokainen joka osaa laskea päässään edes viiteen tietää varsin hyvin että se tietää myös sitä, että nurmikko näyttää hoitamattomalta parissa päivässä. Että syö naista nyt tämä.

Ja se sivulleheitto taas. Voi elämä! Miten hitossa sellaisen tötterön kanssa tunkaset pensasaidan ja kiven väliin kun se hiton töttero tarraa joko puskaan tai siihen kiveen. Argh! Miksi, oi miksi, jouduin ostamaan leikkurin kiireellä viime kesänä ja miksi, oi miksi, jouduin pitämään tärkeimpänä ostokriteerinä sitä, että se on halvin mitä liikkeestä löytyy. Että tekis mieli pomppia kiukusta, sanon mä.

Minähän en ole joutunut leikkaamaan kertaakaan aiemmin nurmikkoa tuolla rakineella. Syy siihen lienee se, että ostin sen juuri ennen pojan 15v rippijuhlia eli aika loppukesästä, joka muuten selittää senkin miksi sen piti olla superhalpa ja hankkiminen oli niin kiireellinen että se haettiin lähimmästä rautakaupasta. Vanha uskollinen sotaratsuni kun näet meni laukeamaan pahemmanpuoleisesti pari viikkoa ennen niitä kekkereitä ja se nurmikko oli PAKKO saada leikattua ennen niitä.

Niin, vanha uskollinen sotaratsuni. Eräänkin kerran eilen loin siihen kaipaavia katseita nurmikkoa ajellessani. Tuumaillen mielessäni että näinköhän siihen voisi vaihtaa uudesta kapineesta aisan, kas kun sehän siitä lopullisesti kumahti katki viime kesänä. Kunnes muistin että ei, siitähän katkesi myös se hiton käynnistysnaru ihan juuresta ja niin joo, kaasunsäätövaijerihan on temppuillut jo useamman vuoden eli kaasu on ollut tasaisesti puolella, joka tosin on ollut varsin ideaali. Joten se siitä, aisan olisin saanut ehkä ukon vaihtamaan mutta luulenpa, että sanomista tulee jos alan vaatia narunkin vaihtoa...

Tähän samaan julistukseen liitän myös keppejä keräilevät tenavat, jotka julistan puolestaan pannaan. Mitä hittoa on tapahtunut kiiltokuvien-, postimerkkien- tai vaikka pullojenkeräilylle jos on pakko jotain kerätä? Mikä hiton äly on kerätä keppejä? Eri pituisia, paksuisia ja näköisiä. Niin että niitä on pitkin pihaa ylipitkäksi päässeen nurmikon seassa vaikka niitä sieltä on kerätty järjetön läjä pois. Rakineen hyväksi puoleksi voi kyllä sanoa sen, että ihan pienempien keppejen kohdalla en huomannut niiden olemassaoloa ennen kuin ne putkahti esiin yliajettuani mutta ne paksummat. Muutaman kerran kolisi ja kunnolla. Voin kertoa että meillä on pitkäksi aikaa poltettavaa, minä näet kokosin kaikki nurmikolle jääneet sen muun läjän jatkoksi ja totesin junnulle että auta armias jos kaivaa niistä yhdenkin niin ei kunnian kukko laula.

Aamulla köpöttelimme speden kanssa sinne kaupallekin ja kas, siilit sai apetta pakkaseen. Viime kesänä siilit kömpi syömään jo iltaseiskan aikaan, tänä vuonna tahti on näemmä ihan toinen. Keskiviikkoiltana siilihavainnon tehdessäni kello näytti iltayhtätoista ja eilen illalla puoli yhteentoista mennessä ei ollut siilinpiikistä pienintäkään havaintoa tehtynä. Tänä aamuna tekstailin sitten ukolle lähes heti herättyäni tiedustellen oliko tämä mahdollisesti nähnyt elämää ruokakipoilla, ne kun oli tyhjät aamulla ja näytti siltä kuin siili ne olisi tuhissut tyhjiksi mutta kun. Rottia en kiitos vain halua ruokkia ja huh, ukko viestitti takaisin todeten siilin evästelleen yhdentoista aikaan.

Iltapäivästä kävimme viemässä pojan 15v isälleen, eksä oli kuin olikin saanut haettua ne männänrenkaat mutta kas, tiivisteen tämä oli joutunut tilaamaan eli mopoa ei saa vielä kuntoon. Oikeastaan tosi hyvä että eksä oli itse ne männänrenkaat nyt hakenut, tämä kun oli antanut pojalle kympin niitä varten ja huhhahhei, ne olikin maksaneet 39 euroa. Olisi siinä ollut manaamista ilmassa jos poika 15v olisi lähtenyt niitä kaverinsa kanssa mopolla hakemaan ja olisi männänrenkaat jääneet saamatta.

Poika 13v kotiutui leirikoulusta ja kivaa oli ollut. Järvivesi oli kuulemma ollut sikalämmintä (!!?) ja varmemmaksi vakuudeksi tämä lähti vielä iltasella kavereidensa kanssa uimaan. Hulluja on monenlaisia, ei kai se vielä lämmintä voi olla. Tosin minun lämmin on eri kuin lasten lämmin, minusta järvivesi on lämmintä siinä vaiheessa kun se on linnunmaitoon verrattavissa. Josta tulikin mieleen linnut. Eilen aamulla lensi pääskynen ylitseni eli kesä on virallisestikin täällä. Linnut on muutenkin nyt sujahdelleet pitkin pihaa ja muutama uskalias on käynyt keikkumassa vesiämpärin ääressä. Näin ollen ajattelin että taidan tänään käydä kurkkimassa paljonko lintujen vesialtaat mahtaa maksaa, sellainen olisi omiaan omenapuun alle.

Tarkoitus on muutenkin lähteä kaupoille tänään speden kanssa, ihan vain ruokaosastoa täydentämään. Varsinaisia pihahommia ei ole pahemmin tähteellä jos sitten en ota kapinetta kauniiseen käteeni ja ala leikkaamaan pensasaitaa mutta enpä taida siihen hommaan yksin ryhtyä. Pensastukia pitäisi kyllä kehitellä, karviaispensaat roikottaa inhottavasti oksiaan pitkin poikin niin että nurmikonleikkuu niiden ympäriltä on aina yhtä httiä, mutta saapa nähdä saanko tänäkään kesänä niitä aikaiseksi. Toisaalta karviaispensaat on aika turhia pihassa tätä nykyä, lapset niistä näykkii marjoja silloin tällöin ja suurin osa varisee maahan. Toista se oli Inan vielä eläessä, tämä notkui pensaissa tuntitolkulla tyhjentäen ne marjoista.

Vaan nyt, taidan siirtyä kotihommien pariin hetkeksi ja sitä kautta vähin erin herättelytoimiin. Onneksi on perjantai, jotenkin tässä alkaa itsekin olla jo ihan tööt näiden aamuherättelyjen kanssa. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai, sano!