Kyllä sillä rahalla kuulkaa on ihmeellinen vaikutus. Tässähän on ihan oikeasti ollut iisipiisi-olotila jo useamman tunnin. Pakko tosin myöntää että olo oli jokseenkin hämmentynyt eilen kun YYA-taho soitti päivällä ja infoili tuovansa rahaa iltapäivästä. Siis oikeastiko. Siis ihanko totta muka. Kiusaantunutkin se olotila oli siinä kohtaa kun YYA-taho pyyteli vuolaasti anteeksi ja esitti toiveen siitä ettei tämä sotku nyt aiheuttaisi mitään kupruja meidän tuleviin väleihimme.

Mitä siihen vastaa? Kun kuitenkin on kihissyt kiukusta, pettymyksestä ja ketutuksesta viikkotolkulla. Niin tuota jaa niin joo... Toisaalta, en minä ole edes hetkeäkään uskonut etten saa rahojani takaisin mutta se mikä itseäni on eniten ketuttanut koko touhussa on ollut katteettomat lupaukset ja suoranainen valehtelu. Miksi YYA-taho ei voinut sanoa samantien huomattuaan ettei raha liikukaan kuten hän oli ajatellut että hei, sori, en tiedä koska saan sitä rahaa?

Miksi hän kerran toisensa jälkeen ilmoitti huomisen rahan tulopäiväksi? Se on se joka tässä teki eniten tuhoa meidän väleihimme, ei se että hän maksoi velkansa vasta nyt. Toisaalta, onhan tässä toki vielä se jännitysmomentti että koska hän tuo ne "korot". Nythän hän ilmoitti tuovansa ne maanantaina, yllätys, mutta minä en oikein siihen maanantaihin usko. Hetkeäkään en epäile ettenkö niitä jossain kohtaa saa mutta mikä se kohta sitten on, siitä en menisi takuuseen.

Vaan jaa kuulkaa. Tälle aamupäivälle on jo uutisiakin. Kävipä näet niin että spede otti ja kaatoi mehut yläkerran läppärin päälle. Kiva. Pimenihän se. Kiitänpä todella onneani siitä että minulla on ystävä joka on ihan guru näissä. Ystävän kauttahan nämä meidän läppärimme on meille kulkeutuneetkin, itse olemme ostaneet tasan tarkkaan minun ja ukon koneet. No, ystävällehän se oli pakko heti kirkaista naamiksessa että KÄÄÄÄÄK! APUA! IIIIK!

Ja ystävä totesi että hei, relaa. Ensi viikolla saattaa postissa tulla paketti. Ehkä jos hän ehtii. Ja se mehukyllästetty kone, ota ja huuhtele se suihkupullolla. Kuivaa. Jätä kuivumaan ihan kunnolla. Eiköhän se virkoa. Siinä kun on reiät pohjassa joten kaikki kaatunut neste valuu pois mutta toki mehu on sellaista tahmaa että saattaa tahmata ja näin ollen oikosuluttaa sen. Ooooh! Ja minä olin jo valmis nakkomaan koneen ovesta ulos tyyliin "rikki mikä rikki".

Tätä en kyllä koskaan jaksa olla hämmästelemättä, mistä hiivatista minä olen onnistunut saamaan muutaman niin mahdottoman hyvän ihmisen ympärilleni että he jaksavat auttaa ja avitella? Heille voi vuodattaa omaa pahaa oloaan ja he jaksavat kuunnella. Ja hei, olen tutustunut heihin NETIN kautta. Nähnyt olen heistä tasan yhden, muiden kanssa ystävyys on edelleen ja todnäk pysyvästi nettiystävyyttä ja silti, heidän kohdallaan suru tulee varmasti puseroon jos ja kun tulee se päivä että heistä joutuu luopumaan.

Taidan elää aika tiukasti virtuaalielämää mä. Vai miksi muuten tällaisia mietin. Hmmmm... Takaisin asiaan. Tänään ohjelmassa on oleilua. Touhuilua. Siivoa en. Pyykkää en. Ruokaa toki teen. Seurustelen speden kanssa. Höpöttelen ukon kanssa. Odotan mahdollisia vieraita illansuussa, ukon sisaruslauma kun on lähdössä bilettämään porukalla ja uhkasivat mokomat tulla käymään. Sisaruslaumassa on tosin keskimmäisen sisaren mentävä aukko, hänhän ei moisiin karkeloihin lähde.

Ja nyt taidan siirtyä speden seuraan. Johan tässä on plääsätty tälle erää. Se on moro ja viettäkää kivakiva lauantai!