Tänään on sitten se ihan OIKEA junnun 8v synttäripäivä. Siis se, jota on juhlittu nyt kahtena iltana peräkkäin. Todettakoon että tänä vuonna juhlat on mennyt kokolailla nappiin, toisin sanoen junnu sai elämänsä ekat kaverisynttärit laajalla kaverijoukolla ja ekat yli kolme vierasta käsittäneet sukukekkerit päälle. Saapumattomiksi vieraiksi jäi ainoastaan anoppi, ukon nuorin sisko ja pappa eli tämähän meni paremmin kuin hyvin!

Ukon nuorin sisko järjesti, poissaolostaan huolimatta, ehkä sen ihan ensteks parhaan lahjan pojalle. Soitti tälle ja tuumi ettei pääse nyt mutta sopiihan lapselle että tämä tulee lähiaikoina heille yöksi ja he pitää sitten ihan kaksin ne pojan synttärit heillä. Oliko ihme että poika oli yhtä hymyä puhelun lopetettuaan? Onhan tässä nyt viimeisestä yökyläkerrasta jo ainakin kuukausi ellei peräti kaksi ja ukon nuorin sisko on junnun ihan ykköslempparitäti.

Todettakoon synttärikekkereistä vielä sen verran että eiliset sukusynttärit oli hyvinkin mukavat. Äitini toiseksi nuorin sisko eli junnun toinen kummitäti, ja toisiksi vanhin serkkulikkani, myös junnun kummitäti, sekä siskoni virittelivät aikamoisen keskustelun omasta mummustani. Keskustelun jälkeen meistä jokainen jäi varmasti miettimään kuinka erilailla eri-ikäiset ihmiset kokee toisen ihmisen. Meidän muistikuvamme kun mummusta on tyystin erilainen kuin meitä vuosia, vuosia nuorempien serkkujen jotka oli serkkukokoontumisessa muistelleet mummua pahansisuisena, kiukkuisena ja aina karjuvana pelottavana muorina. Meille taas mummu edustaa lettuja, riisipuuroa, hetekalla hyppimistä ja jutustelua.

Toki mummu oli reilusti nuorempi meidän ensimmäisten lastenlastensa kohdalla, vanhimman ja nuorimman lapsenlapsen ikäero kun on reilu kaksikymmentä vuotta, joten hän taisi jaksaakin paremmin meitä vanhempia. Minä olen kuitenkin ollut lapsenlapsi kolmonen ja vain 6 vuotta vanhinta lastenlasta nuorempi, asunut mummulla kouluiässä yhden lukukauden ja ollut muutenkin aina mummun lellikki, johtuen osin siitä että olin suvun ainoa avioerolapsi ja näin ollen pieni ja onneton, joten minun muistoni tästä on hyvinkin samanlaiset kuin niillä kahdella minua vanhemmalla ja mummun kanssa samassa pihapiirissä asuneella serkkutytöllä.

Sukusynttäreiden suhteen voin vielä todeta että ukon keskimmäinen sisko, siis se jonka kanssa en aina oikein tule juttuun ja toisinaan sitten taas tosihyvin, odottaa kolmatta lastaan jonka arvioitu laskeutumisaika on toukokuulla. Nuorempi tämän lapsosista oli oppinut kävelemään kuukausi takaperin ja näytti olevan siinä jo hyvinkin näppärä. Näissä sukukekkereissä on aina se huono puoli ettei oikein ehdi puhua kunnolla kaikkien kanssa eli jos jäät yhteen seurueeseen plääsäämään, kuten minä eilen, tuntuu että pyllistät puolelle porukalle. Pitänee siis soittaa tänään tälle neitoselle ja kysellä vointia ettei jää sitten sitä mielipahaa sinne tai tänne, se kun ei ole kivaa se.

Tästä taitaa sukeutua suht pitkä postaus, päätin näet suorittaa nyt välipoistuman noutaakseni junnun synttärilahjan auton hanskalokerosta ja käydäkseni kiekaisemassa tälle sängyn vierellä. Palaan ihan justaansa....

Tällä hetkellä keittiön täyttää naurunremakka, junnu ihan oikeasti 8v tutkii yhdessä prinsessan kanssa uutta kännykkäänsä. Ja tämähän on pojan ensimmäinen ihan oikeasti ikioma ja ihan uusiuusi puhelin eli ilmanko toinen on ilosta sykkyränä. Onneksi nämä juhlallisuudet on nyt tässä, minuun iski eilen jo hetkittäin uskonpuute siinä päiväsaikaan kun koetin tuhatta ja sataa saada kaikkea tehtyä mitä pitikin. On se kumma millainen kiire voi välillä iskeä!

Ja keskiviikkona. Huhhuh! 7 tokaluokkalaista poikaa saa kuulkaa aikamoisen hässäkän aikaan touhutessaan. Pääasia kuitenkin että junnu nautti täysin siemauksin synttäreistään vaikka äiti hetkittäin kurkkikin kelloa rukoillen viisareiden liikkuvan pikkaisen nopeammin. Siinä viisareiden vilkuilun lomassa äiti suoritti verkkopankkiteitse maksun lentolipuista ja vuokra-autosta ensi kesäksi eli vain luonnonmullistus tai henkilökohtainen katastrofi voi enää perua Unkarin-matkamme. Passien haku olisi edessä lähiviikkoina, niitä vaillahan on äiti-ihmisen lisäksi kaikki kolme pienempää lasta.

Kaiken kaikkiaan tämä viikko luetaan suht kivasti onnistuneisiin, jos näin voi sanoa. Pientä mietintöä tosin aiheuttaa tämä jatkuva aamutakkuaminen, tänä aamuna sain vain vaivoin revittyä itseni ylös hieman kuuden jälkeen. Tosin olin yöllä hereillä liki tunnin mutta silti, tätä takkuamistahan on ollut jokaisessa aamussa. Miten ihminen joka on tottunut nukkumaan 5-6 tuntia yössä nukkuisikin yhtäkkiä muka 8-10 tuntia tuosta vaan?

Ei tajua. Siskon kanssa päädyimme siihen että osasyy on tupakoimattomuus. Elimistö ei käy enää ylikierroksilla ja miljoonalla ylimääräisellä myrkyllä... Olen tosin tuuminut sitäkin että näinköhän hemoglobiini olisi turhan alhaalla mutta miksi minua ei sitten päivisin väsytä sen kummemmin? Myös masennus on käynyt mielessä mutta kun en minä koe itseäni mitenkään erikoisen tympiintyneeksikään. Kummallista.

Harmi kun oma lääkäri jäi puoleksi vuodeksi pois, ei jotenkin huvita yhtään soitella aikaa vieraalle lekurille jolle joutuu selittämään sitten ummet ja lammet tai joka vaihtoehtoisesti kuittaa koko jutun suorilta käsin suurperheen aiheuttamaksi väsymykseksi. Jotenkin kun en tätä olisi perheenkään piikkiin laittamassa. Lievää ihmetystä aiheuttaa sekin että olen nyt muutaman kerran ollut tuuskahtamaisillani nenälleni mutta se menee ihan verenpaineen piikkiin, sehän kun on ollut aina tosi alhaalla.

Mutta ketuttaa tämä. Vuorokaudessa on paljon vähemmän tunteja kun nukkuu 8 tuntia. Hittolainen! Ehkä teen tenavien joululomalla sen että nukun niin paljon kuin unta riittää ja katson sen jälkeen miten hyvin jaksan nousta. Onneksi siihen joululomaan ei ole enää kuin KUUKAUSI! Ja nyt, siirryn pyykkien ääreen. Tähän loppuun länttäsen vielä muutaman kuvan junnun synttäritarjottavista jotka tuli, täytekakkua lukuunottamatta, kokolailla syötyä. Se tosin olikin 10 munan kakku jota toivoinkin jäävän reippaanlaisesti yli, kas kun meillä on kakkuhiiriä torpassa viikonloppuna.

Se on moro ja viettäkää kivakiva perjantai!

1290146716_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mandariinisuklaakakku, taas.

1290146741_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kahden suklaan hyydykekakku, Mariannea ja taloussuklaata.

1290146800_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ullantorttua. Lasten ikisuosikkia. Ja siskon.