Vessa on sitten iskussa. On se. Sopii ukonkin käydä paskomassa. Se kun aina valittaa meitin vessaroskiksesta. No joo, eihän se nyt mikään maailman hienoin versio ole ollut, tavallinen ämpäri johon on tungettu muovikassi, eli hygienialuokkaa -10. Ja siitähän se rutina sitten aina onkin tullut, enkä ihmettele, että kun "akkojen rättejä aina täynnä sekin"... Nyt on sitten kannellinen heiluriroskis, että ei silmiin osu akkojen rätit enää ei.

Pyykkikoppa aiheuttikin sitten pettymyksen. Ostin uuden muka ison kopan ja pah, se on ainakin kymmenen senttiä matalampi kuin vanha eli aivan varmasti tilavuuskin on paljon pienempi. Voi helva! Ehkäpä ostan vielä uuden, isomman ja lahjoitan tuon mallin poikien huoneeseen. Jos ne sukatkin päätyisivät yhdessä sinne pesuun kun ei tarvitsisi niitä pitkin huonetta metsästää.

Kun vauhtiin pääsin, niin eihän se nyt roskikseen loppunut. No ei todellakaan. Samalla kertaa tuli hankittua uusi pyyhekoukkusysteemi, ja tottakai pyyhkeetkin siihen. Tähän asti kun vessassa on ollut vain kaksikoukkuinen nallenaulakko joka on ollut pienten kylpytakkitelineenä. Eli ei käsipyyhkeitä, käsipesun jälkeen on riennetty keittiöön kuivamaan kätöset. Ukko on intoa piukassa, laitoin viestin ja sieltä tuli suunnilleen hurraa-huudot takaisin. Oli jo aikakin ja jihuu. On se, pienessä on ihmisen ilot.

Seuraava kohde onkin sitten joku. En ole vielä varma mikä. Mutta ihan varmasti joku, nyt kun vauhtiin on päästy. Nyt on tosin pakko välillä laittaa soltut taas retkelle naapurikyliin.