Kuten taisin jo aiemmassa postauksessani mainita niin tämä loma on kertakaikkisen väsyttävää puuhaa. Iso osa siihen väsymykseen on todnäk prinsessan ja junnun tapa matsata suunnilleen kaikesta mitä he keksivät. Ei olisi pitänyt puhua ääneen mitään alkuviikosta, tuolloin ihmettelin ukon vanhimmalle siskolle kuinka kamalan hienosti nämä kaksi onkaan pelanneet yhteen, se yhteen pelaaminen loppui kuin kananlento heti tiistaina ja sen jälkeen suunta on ollut vain ja ainoastaan alas.

Eilen se tappelu alkoi aamukasilta. Jatkui ja jatkui. Lopulta komensin kumpaisenkin pihalle kymmenen jälkeen, ilmakin kun oli ihan mahdottoman upea. Laiha lohtu ja lyhytaikainen ilo, se oli vartti ja prinsessa rymisteli sisälle ja junnu perässä. Voi sitä huudon ja rähinän määrää! Ukko palasi kaupoilta likipitäen niihin samoihin rähinöihin, purki kassit ja tutkaili ruokatarjoilua. Tarjolla oli ukolle kanakastikkeen loput riisin kera, meille muille olin keittänyt kattilallisen ehkä maailman parasta kanasoppaa ikinä.

Kanasopan kohdalla tuomio oli junnun osalta selkeä: "yäk". Just. Kanasopan kylkeen leipomien sämpylöiden kohdalla tuomio ei ollut sentään vastaava, niitä poika olisi einehtinyt vaikka sata jos olisi saanut. Soppa sen sijaan jäi lautaselle. Me muut lusikoimmekin sitten soppaa sydämemme kyllyydestä, niin hyvää se oli. Junnu sai määräyksen poistua pöydästä ja odottaa seuraavaa ruokatarjoilua sillä tätä nykyä junnun mielestä melkein ruoka kuin ruoka on "yäk". Huomautettakoon että vielä pari vuotta sitten junnu oli kaikkiruokainen.

Ja ei siinä sitten kuulkaa kauaa mennyt kun se alkoi taas. Riitely. Huuto. Rähinä. Keskinäinen ravi rappusissa kun "toi on ihan tyhmä" ja "se sano mua rillirouskuks" ja "toi sano mua lehmäks". Voi plääh! Ei liene ihme että puoliltapäivin osoitin kummallekin ovea todeten että ihan sama vaikka seisoisitte aidan pylväinä seuraavan kolme tuntia mutta ULOS MENETTE kumpikin. Voi sitä mutinan määrää mikä eteisestä kuului kun kaksikko puki päälleen.

Se mutina tosin katkesi kuin veitsellä leikaten kun kerroin kaksikolle että he voivat halutessaan käydä teinillä, teini kun oli vapaapäivällä ja soitti siinä mutinan lomassa minulle. Kaksikko lähti suunnilleen valon nopeudella ja minä ehdin vaihtaa rauhassa muutaman sanan teinin kanssa. Teinin eks-poikaystävä oli piipahtanut hetkeä aiemmin. Uusi poikaystävä oli ollut sopivasti paikalla ja eks olikin ollut kovin hiljaitsa poikaa tavaroita hakiessaan.

Vasta siinä lähtöä tehdessään, jo rappuihin ehtineenä, eks oli huutanut poikaystävälle onnittelut siitä että tämä joutui katselemaan "noin paskaa akkaa". Poikaystävä oli mennyt ovelle ja huudellut kuulemma takaisin että mitä mahdoitkaan sanoa johon eks oli huutanut, nyt jo rappujen puolivälistä että kuulit kyllä. Poikaystävä oli huutanut perään tarkalleen että lopeta viestittely, soittelu ja kaikkinainen teinin vainoaminen ja siinä samassa eks olikin jo ehtinyt alaovelle ja painellut ulos.

Että sellaista draamaa. Toivottavasti tämä oli nyt vihonviimeinen kerta kun eksästä mitään kuuluu, totesi teini ja siihen oli kyllä helppo yhtyä. Epäilen tosin, eks kun taitaa olla hyvin samanlainen narsisti kuin isänsä. No, oli miten oli, kaksikkokin ehti siskolleen ja teinin poikaystävä lähti jotain remppaa tekemään joutessaan. Teini soitteli uudemman kerran vielä iltapäivästä sillä hän oli miettinyt kovasti lämpimien voileipien paistolämpöä, niitä kun oli tarkoitus tehdä poikaystävälle kunhan tämä palaisi ja samalla kertaa prinsessalle ja junnulle jotka edelleen notkuivat tiukasti teinillä.

Me jatkoimme hengailua speden kanssa sillä sen aamupäivän jälkeen päivä meni todellakin hengailuksi. Jos kohta olin aamusta vauhtia ja touhua täynnä, tein sen kanasopan, leipaisin sämpylöitä, siivosin ja puunasin keittiöä, pesin pyykkiä jne niin ihan toista se oli iltapäivästä. Jässähdin kuulkaa koneen ääreen kuin suolapatsas. Ja ei, en todellakaan tehdäkseni mitään järkevää, kaikkea kans. Minä vain loikin sivulta toiselle ja kolmannelle ja surffasin pitkin nettiä. Voi huoh.

Poika 17v piipahti kotosalla tuomassa pyykkejä ja ilmoittamassa että kyllä, he tosiaan lähtevät tyttiksen kanssa seuraavana aamuna sinne hesaan tyttiksen tädille. Mukavaa! Nyt hän oli tosin menossa Chill Housessa käymään kun tyttis oli parturissa mutta josko äiree pesisi pyykit sillä aikaa kun hän on siellä hesan riemuissa. Aha. Ruoka ei pojalle kelvannut, ei edes kahvi, mutta sämpylöitä tämä lappoi kaksin käsin suuhunsa. Pojan lähdettyä jatkoin surffailua ihanassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Spede puolestaan vaihtoi elokuvaa toisensa perään olkkarissa, leikki bakuganeilla ja katosi yhtäkkiä yläkertaan. Jotenkin siinä hetken päästä aloin arvella että pojalla ei ole puhtaat jauhot pussissa, niin hiljaista yläkerrassa oli. Hiippailin katsomaan ja hahaa, poika istui viattoman näköisenä pojan 15v läppärin ääressä kehuen kuinka yritti kamalasti sammuttaa konetta. Olipa tuo varmemmaksi vakuudeksi tuupannut läppärin kannenkin kiinni vaikka läppärin uumenista kuului suht kovaääninen juutuubi-pätkä.

Koska olin niin suunnattoman laiskalla fiiliksellä liikkeellä päätin näytellä etten ollut huomannut yhtään mitään. Sen sijaan kysyin tulisiko tenava syömään vähän jotain ja kas, siinä me lusikoimme taas sitä kanasoppaa kaksin keittiön pöydän ääressä. Jälkkäriksi lapsi sai jäätelön eikä aikaakaan kun tuo katosi uudelleen yläkertaan. Ja se se kuulkaa vasta sitten hassua olikin! Lapsi näet tuli kotvan kuluttua kertomaan kuinka serkkutyttö oli soittanut tälle.

Siis kyllä! Ja äiti ihmettelemään että miten se nyt sitten lapselle muka soitti, eihän tällä ole edes kännykkää. No soitti soitti, siskon puhelimeen! Ahaa! Siis kohde yläkerrassa oli vaihtunut, lapsi olikin hiippaillut prinsessan huoneeseen. Oli siinä himppanen naurussa pitelemistä vallankin kun siihen samaan soitti ukon vanhin sisko joka nauroi serkkulikan olleen himppasen pihalla kun spede olikin vastannut prinsessan puhelimeen.

Hymy hyytyi tosin kotvan kuluttua sillä uudelleen yläkertaan livistänyt spede lähetti minulle viestin prinsessan puhelimesta. Siinä kohtaa oli jo pakko luovuttaa ja lähteä ylös tutkailemaan tämän kertaisia tapahtumia. Onneksi spedekin oli jo selvästi kyllästynyt moisiin touhuihin ja tahtoi lastenohjelmia katsomaan joten minä pääsin touhuamaan kotvaksi kotihommia keittiöön ennen kuin taas istua pyllähdin surffaamaan.

Poika 15v pyrähti kotosalle todetakseen että hän lähteekin iskälle ja iskä tulee ihan kohta hakemaan häntä. Siis ou mai! Tätä iskälle menoa on pojalle puhuttu ja puhuttu ja ehdoteltu ja ehdoteltu sillä poika on ollut siellä viimeksi jouluna. Eksä tulikin kotvan päästä noutamaan pojan ja jes, ihanaa että tuo pitkästä aikaa meni isälleen. Eksä lupasi lukita pojan omaan huoneeseensa munalukolla että saa varmasti pitää tämän edes pari yötä siellä.

Illalla laitettuani speden nukkumaan ja prinsessan ja junnun kadottua yläkertaan laittelin itselleni jalkakylvyn. Sen perään lapoin lautaselle aimo läjän rapsakkaa salaattia aurinkokuivatulla tomaatilla ja fetalla ja kyllähän se on niin että nyt olen aika selvästi löytänyt unilääkkeiden unilääkkeen. Ysin jälkeen olo oli niin rennonletkeä ettei aikoihin. Pakkohan se oli hiippailla petiin ennen kymmentä ja keskityttävä olemisen ihanaan keveyteen.

Nyt elänkin sitten toivossa että tämä päivä olisi himppasen hyväntuulisempi kuin eilinen, noin ainakin tenavien osalta. Se onkin ainoa mitä tämän päivän kohdalla olen miettinyt, niin ja pyykkejä jotka pitäisi viikkailla kaappiin. Saattaa toki olla että innostun ja teen ukolle lasagnea tai sitten en, näkee nyt miten tämä aamu tästä lähtee liikkeelle. Ja nyt luulen että siirryn kotvaksi uutisaiheiden pariin eli se on moro ja viettäkää kivakivatorstai!