Aamupäivä näytti jo paljon paremmalta, pojan 12v keskiarvo oli himppasen tippunut mutta pojan 15v puolestaan noussut. Kevätjuhlat meni mukavasti, prinsessa sai hyvän torkan, oli lämmin ja mukava keli kun kotia joudettiin. Eksä odottelikin jo kahvipöydässä, oli siis noutamassa poikia 12 ja 15v itselleen viikonlopuksi ja kaipa pojat siellä alkuviikonkin vielä viettävät. Eksän lähdettyä ukko hilpasi kauppaan hakemaan sitä vaniljatuorejuustoa ja itse aloittelin kana-fetapiirakan tekoa.

Eipä aikaakaan kun eksä soitteli kysellen vielä poikien leiriaikatauluja kesän osalta ja totesi samoihin sanoihin serkkupoikansa kuolleen. Minä muistan serkkupojan sellaisena 10-kesäisenä veljesparin toisena aisaparina, jolla oli hymy aina herkässä ja nauru pinnassa. Nyt poika oli jo ehtinyt 28-kesäiseksi mieheksi ja kuollut rattijuopon kyydissä muutama päivä sitten. Pojan vanhemmat ovat luonnollisestikin shokissa ja kyllähän se hiljaiseksi veti hetkeksi itsenikin. Merkillisiä on maailmanladut.

Teinin kuume onneksi laski päivällä omia aikojaan ja pääkipu katosi sen sileän tien. Olo oli kuulemma jo varsin normaali. Kurkku tosin oli edelleen julmetun kipeä ja irkku totesi tuon erittäin punaiseksi. Teini koetti helpottaa kurkkukipua juomalla lämmintä mutta eipä tuo juuri auttanut. Siinä teinin oloa punnitessa irkku pyöräytteli samalla kertaa juhlapöydän raitakakun ja ukko romplasi teinin skootterista akkua irti pihassa.

Viimeistä kerrosta kyhäillessäni ukko piipahti ovensuussa ja totesi, että mummo on kuollut. Tieto meni lievästi ohi ensin, hyvä ettei kippo luiskahtanut kädestäni kun olin niin kuutamolla ensin. Siis mummo, isomummoko? Sepä se, isomummo. Appiukko oli tänään lähtenyt käymään mökillä ja mennyt luonnollisestikin samalla äidillään käymään ja todennut tämän nukkuneen ikiuneen. Jotenkin sen kakun sain kokoon vaikka tuntui että aivoissa löi täysin tyhjää. Osannut oikein mitään hetkeen, ei sittenkään että tämä oli odotettavissa ja samalla oli heti kiitollinen olo siitä, että mummo sai todellakin nukkua pois omassa kodissaan, omassa sängyssään eikä tämän tarvinnut kärsiä kipuja ja tuskia tai joutua ensin pois kotoaan sairaalaan tai vanhainkotiin.

Prinsessa itki pitkään. Itsekin jäin miettimään kuinka paljon tämä muuttaa meidän mökkeilyämme. Missä me nyt käymme? Kuka meille kertoo omasta nuoruudestaan, lotista, kauemmista sukulaisista? Kuka hoitaa Kössi-kissan, kuka mummun pihapiirin siilit ja linnut? Kuka kantaa mummun pasuunakukan ulos keinun viereen kesäksi? Mihin se pasuunakukka edes menee? Kyllä tämä saa jotenkin ajatukset kovin tyhjiksi ja ontoiksi.

Ja kaiken tämän päätteeksi teini hiipi alakertaan kolmen neljän jälkeen lasittunein silmin ja totesi että heikottaa ja päähän sattuu taas. Mittari hujahti suoraan 39.9 lukemiin. Kuumetta alentavakaan ei laskenut lämpöä kuin 39.4 asteeseen ja irkku soitti varoiksi terkkariin. Puoli seiskalta mennään näytille, sopisi olemaan angiinaa vaikka kurkussa nyt ei pilkkuja näykään. Kovin tämä päivä nyt muokkautui omituiseksi.

Ehkä huomenna on sitten kevytsävyisempi päivä. Sitä odotellessa menen kahvikupposen kautta sanomaan teinille että pukee vähitellen vaatetta ylleen. Viettäkää aurinkoinen lauantai-ilta.