Kyllä lähestyvä kesä saa ihmiseen virtaa. Ja tuo metsässä haahuilu saa näemmä unen olemaan paljon syvempää ja rauhallisempaa yöllä, olen nyt pari yötä nukkunut aivan uskomattoman sikeästi. Tuntimäärä on jässähtänyt täysin siihen kuuteen tuntiin, mutta ehkä minun fysiikkani ei sitten tarvitse enempää unta, mene ja tiedä.

Teinin kanssa oli vielä illallakin pitkät keskustelut, jotka sai alkunsa siitä että teinin kaveri soitteli tälle ja ilmoitti poikaystävän kaatuneen juovuspäissään ja viedyn terveyskeskukseen. Parin tunnin kuluttua soitti itse poikaystäväkin, ajatuksena ilmeisesti että teini lähtisi saattamaan häntä terkkarista kotiin, sieltä kun ei päästetty poikaa yksin ilman saattajaa matkaan.

Teini tottakai hätääntyi pojan itkua ja sitä, että tämä oli edelleen aivan "pää jäässä". Lopulta joku tämän kavereista lähti hakemaan häntä, teinin kulkiessa kotona meikit silmien alle valuneena. Keskustelin pitkään teinin kanssa ja keskustelu lainehti suunnasta toiseen, välillä teini tottakai suuttui ja totesi että haluamme vain tämän jättävän pojan, välillä hän ymmärsi varsin hyvin miksi me emme kykene riemuitsemaan hänen poikaystävävalinnastaan.

Ja tiedättekö, lopulta hän käyttäytyi aivan samoin kuin käyttäytyi aikoinaan muutamaa viikkoa aiemmin kun lopetti suhteensa ensirakkautensa kanssa. Näinköhän jotain puheistani meni perillekin hänelle, ainakin siltä vaikutti. Ja vaikka siinä keskustelun lomassa hän välillä saikin kiukkupuuskia minulle ja ukolle niin selvästi keskustelu teki hyvää, teini tuli tiukasti kylkeen kiinni istumaan ja väittäisin, että tuosta huokui hyvä mieli siitä että välitetään.

On muuten julmetun vaikea laji koettaa puhua niin ettei sano toiselle mitä tehdä vaan koettaa lähinnä saada toinen itse ajattelemaan asioita syvemmin. Itselle jäi jopa keskustelusta sellainen olo, että tämä oli joitain asioita miettinytkin jo aiemmin. Kaikista parasta oli kuitenkin se, että sain lähes sataprosenttisen varmuuden siitä ettei teini ole koskenut sen enempää pilveen kuin pillereihinkään. Jostain kumman syystä en osaa nyt luottaa 100 prosenttisella varmuudella, kuten olisin luottanut ilman tätä tiistai-iltaista kännissä kotiutumista.

Teinistä kevyempiin, tai ehkä painavampiin asioihin, tutkailin illalla niitä rinkkoja netistä. Herranen aika, niiden painoraja lapselle on 20 kiloa. Pituusrajakin näytti olevan 105 senttiä ja sekös pisti naurattamaan, sellaisellahan voisi kantaa junnuakin. Tämä kun on hätinä ylittänyt sen 100 senttiä ja painoa tuolla ei ole kuin 16-17 kiloa. Spede painaa suunnilleen 14 kiloa eli kyllähän se ajaisi asian vielä pitkään, vaikka tärkein pointti siinä olisikin se että se toimisi siihen asti kun spede osaa itsekin kulkea metsässä kunnolla.

Vielä en rinkkaa silti lähde ostamaan, tahdon ehdottomasti ensin nähdä jääkö tämä metsäseikkailu vain tämän ukon saikun aikaiseksi harrasteluksi vai saadaanko tästä hiottua pitkäaikaisempi harrastus. Yksin en usko pahemmin metsään hilppaavani penskalauman kanssa, en ainakaan täällä jossa en kunnolla metsiä tunne.

Ja nyt, koska irkulla on luvassa jälleen vauhdikas ja hektinen päivä, taidan siirtyä astianpesukoneen täyttelyn kautta pyykkikoneen täyttelyn pariin ja siitä siivoilemaan keittiöä. Viettäkää hyvä ja aurinkoinen torstai, se on moro!