Välillä näitä on. Kun on suunnitelma päivälle tehtynä ja Murphyn lain mukaan kun menee metsään menee kunnolla. Monesti tuloksena on sitten tällainen "reipashenkinen" tuokio, hetkinen tai pitempi tovi jolloin jää itsekin miettimään sitä kuinka paljon paremmin senkin ajan olisi voinut käyttää.

Olin suunnitellut aamupäivälle pyykinpesua, leivontaa ja ruoanlaittoa. Reipashenkisen aamupäivän toteutumisessa ja suunnitelmien muuttumisessa avitti suuresti pojan 10v lauantaina alkanut itsepintainen kuiva, repivä yskä. Eilisen pidin pojan suosilla kotona kun aamulämpö oli 37 ja yskä niin jatkuva että väkisinkin epäilytti oliko poika juurikaan nukkunut yöllä. Tänä aamuna lämpö olikin sitten reipashenkiseen aamupäivään sopien 38.4 ja yskä ei ollut muuttanut millään tavalla muotoaan eilisestä.

Hoitotytöt olivat tulleet hoitoon jo ennen seiskaa, hoitopoika tuli yleensä siskoni toimittamana yhdentoista-kahdentoista väliin niinä aamuina jolloin siskolla ei ollut kiirettä mihinkään. Yhdeksältä vein toisen hoitotytön ja oman prinsessan eskariin, kotiinpäästyäni soitin terkkariin ja sovin sairaanhoitajalla ja labrassa käynnin kymmenen aikaan. Siinä sitten vauhdilla jotain ruokaa säveltämään jo valmiiksi ettei sitten tule kiire kun terkkarista kotiutuu.

Tein jääkaapista löytyneistä lihapullista pikakastikkeen, tyhmänä jätin makaronit keittämättä kun ajattelin että ei siellä kauaa mene kun ei lääkäriin täydy jonottaa. Hoitotyttö ja poika kyytiin ja terkkariin. Sairaanhoitajalle päästiinkin reippaasti, siitä lähdettiin labraan ja kas, ei edes tuoleja vapaana kun puoli kylää jonotti kokeisiin. No huh huh! Lasten leikkipöytä oli onneksi vapaana joten hoidokki ja poika istuivat siihen, eikä aikaakaan kun käteensä nojannut poika oli umpiunessa pöydässä. Kolme varttia siinä meni iloisesti jonottaessa. Nieluviljely oli nopeaan tehty, yhdentoista aikaan päästiin lähtemään kotiin.

Kotona olikin sitten hoitopoika ollut jo liki tunnin ukon ja junnun seurana, kuinka ollakaan siskolla oli työkkäriaika. Oli laittanut viestiäkin mutta äänetön puhelin ei kovaa ääntä niistä tietystikään pidä. Nakkasin makaroniveden kiehumaan, poika kapusi suoraan petiinsä maate ja nukahti. Se siitä aamupäivästä. Yhdeltä alkaakin sitten kerho eli eväät tenaville ruoan jälkeen rasioihin, junnulle kerhovaatteet esiin, noutamaan lasten serkkutyttöä kerhoon ja siitä suoraan eskarille kouluvalmiuskeskusteluun ja prinsessaa ja hoitotyttö ykköstä noutamaan.

Reipashenkinen aamupäivä siis, toisaalta, ei lihomaan pääse kun jäi suunnitellut leipomukset tältä päivältä tekemättä.