Julistan, omalta kohdaltani valitettavasti jo päättyneen, yön huonoimmaksi yöksi aikoihin. Ei helketti soikoon! Minä tajuan vielä jotenkin jos lapsi kiekuu yhden yön äidin (hyihyi) reissattua ja kotiuduttua ikävätuskansa jälkimaininkeja, jota meillä ei muuten harjoiteta, tai lenssuisena olonsa kurjuutta mutta sitä että kieutaan pari yötä what ever-tyyliin, sitä minä en ymmärrä. En sittenkään että ymmärrän mikä aiheutti osan viimeöisestä pelleilystä. Sivuhuomautus, irkku on ihan Kjärtan-fani henkeen ja vereen!!! What ever, juu nou!!!

Takaisin asiaan, se osa jonka ymmärrän oli juuri se inhottavin osa eli osa joka ajoittui yökahden ja -neljän välille ja joka sisälsi mm tyynyn kanssa äidin viereen tulon ja paikan mieleiseksi petailun, harkinnan siitä tahtooko vai eikö sittenkään peittoa (tässä vaiheessa äidillä oli jo leikata kii koska tätä harkintaa suoritetaan aina potkimalla peitto pois myös äidiltä) ja lopulta pitkällisen istuskelun siinä äidin ja isin välissä tuumien miten ihmeessä vielä ei muka ole aamu. Ja voisiko tyynyn sittenkin siirtää jalkopäähän. Tai ainakin siihen äidin jalkojen eteen. Kun ensin on potkinut ne peitot sekä äidiltä että isältä.

Tässä kohtaa joudun häpeäkseni toteamaan että minulla leikkasi kuin leikkasikin kii. Moni merimieskin punastuisi kuultuaan mitä totesin lapselle, se meni suunnilleen "mikä piip piip nyt on kun piip pitää piip soikoon vääntää ja kääntää ja on se nyt piip kun yö toisensa perään menee heräillen ja nukkumatta piiiiip. Pää tyynyyn, turpa tukkoon ja unta palloon kakara nyt!". Todettakoon että "kakara" lamautui sanoistani siinä määrin että otti ja pisti sen tyynyn siihen suht oikealle kohdalleen äidin ja isin päiden välimaastoon ja vaikeni kuin taikaiskusta. Kello taisi näyttää tuolloin puoli neljää aamuyöstä. Tsiisus!

Syy taas siihen öiseen pelleilyyn, niiltä osin kun kunnolla ymmärrän, johtuu lapsen yhtäkkisestä intoutumisesta aikaisiin uniin. Eilen tämä oli painelemassa nukkumaan jo puoli seiskalta, jotenkin sain tuon onneksi hämytettyä ja lopulta tämä kömpi sänkyyn "vasta" vartti seiskan jälkeen ollen puoli kasilta jo täysin umpiunessa. Valitettavasti yhdeksästä puoli yhteen nähtiin pahoja unia, havahduttiin siihen ettei Mikki Hiiri ollutkaan kainalossa tai siihen, että peiton alla olikin tullut kuuma. Tämä touhu taas varmisti sen että kömmittyäni itse nukkumaan puoli yhdeltätoista illalla tuijottelin hyvinkin televisioa sinne puolilleöin. Niin, aina ollessani puoliunessa se rääkäisy viereisessä pedissä... Huoh.

Sikäli tämä väsymys ei niinkään haittaisi jos voisi ottaa suht lungisti tänään mutta kun ei. Onneksi sain sentään urakoitua sen siskon vanhan huushollin pois eilen iltapäivällä, se aamupäiväinen keikka kun sai lähinnä minut tuumimaan että mitvit siskon päässä taas on liikkunut. Tämä näet kysyi hyvin kainosti ja vienosti maanantai-iltana että onnistuisiko millään että hän veisi sinne asunnolle vielä yhden pahvilaatikon johon nostelisin tiskipöydältä sinne unohtuneet astiat ja toisaalta taas, jos käy niin että miesystävä ei ehdikään töiltään keskiviikkona tyhjäämään hänen kanssaan sitä varastokoppia niin voisiko sisko millään tulla omalla autollaan kun hänen autonsahan on niin pieni ettei sinne vain mahdu kuin yksi laatikko kerrallaan.

Tätä varastokoppitouhua kohtaan olin vähintäänkin skeptinen, totesin ihan suosilla siskolle että kokeilisi about mitä muuta keinoa tahansa ensin. Ymmärrän että sisko ei nyt ymmärrä mutta minulla on tosiaan kotona KUUSI lasta. Joista onneksi VIISI on koulutiellä päivät mutta jotka olettavat saavansa ruokaa iltapäivällä. Jota myös ukkokin olettaa saavansa ennen töihinlähtöä aamupäivällä. Jota toki itsekin oletan syöväni aamupäivästä ja kas, tarjoavani jopa spedelle. Ja jota ennenkaikkea pitäisi jonkun ehtiä hakea kaupasta mutta siskolla hengattu aamupäivä valitettavasti huonontaa hengaillun päivän osalta sitä kauppareissausta, kas kun speden kanssa ruokaostoskelu on aina himpan puolipitoista touhua.

Eikä se ruokakaan vielä mutta kun iltapäivisin äidin toivotaan avittavan läksyissä. Siinä samalla kun äidin pitäisi tehdä sitä ruokaa jota ei siis välttis ole, pestä pyykkiä ja siivoilla omaakin pirttiä. Ihan sillai kunnolla eikä vain pikaisesti laappaisemalla. Että nyt kun tämä äiti-ihminen uhrasi viikonlopun hauskanpidolle (näin jälkikäteen se tuntuu rästiinjääneiden kotitöiden suhteen uhraukselta) ja viime viikolla kaksi päivää sille siskon torpalle ja yhden päivän mammuttimarkkinoinnille niin kappas vaan, pyykkikopatkin pursuilee, telineet notkuu puhtaita vaatteita ja maanantain reipashenkisistä siivoiluista huolimatta kämppä on edelleen osittain päällään pystyssä. Kaiken tämän lisäksi teini on tällä viikolla kaikki illat töissä oltuaan ensin päivät työhönoppimisjaksolla ja poika 16v taas pääsee koulusta neljältä pojan 14v päästessä "jo" kolmelta joten sitä teinityövoimaakaan ei ole oikein käytettävissä.

Että ei, sisko ei nyt oikein ole halukas. Etenkin kun se siskon alkuperäinen työnkuva on kummasti laajentunut matkan varrella jo kerran jos eräänkin. Käsittäen tähän asti jo alkuperäisestä sopparista poiketen mm ikkunoiden pesua ja astioiden pakkausta ja kuljetusta (onneksi sain hälytettyä pojan 16v kanssani kantamaan niitä astialaatikoita siskon uuteen kolmannen kerroksen kämppään siihen hissittömään taloon) jossa muuten oikeasti haba kasvoi, sisko oli näet pakannut laatikoista suhteellisen painavia ja jo kiikuttaminen ekasta kerroksesta voldemarin perään YKSIN sai kiroilemaan suht hartaasti.

Ja uusimpana yllätyksenä eilen havainnon siitä kuinka siskon kuivatarvikekaapissa oli edelleen tavaraa. Samoin tämän kippokaapissa. Vaatehuoneessa. Kylppärin kaapissa. Jotka sitten järkkäilin siihen yhteen laatikkoon jonka sisko oli tuonut niitä tiskipöydälle unohtuneita astioita varten. Jotka oli muuten likaisina lavuaarissa. Eikä luonnollisestikaan siskolla ollut enää vanhassa kämpässä tiskiharjaa. Minun on pakko myöntää että jos sisko ei olisi ollut tuolloin nukkumassa olisi tämä varmasti kuullut kunniansa, siskolla kun on kummallinen käsitys välillä siitä kuinka paljon minulla on luppoaikaa.

Eilen aamupäivällä homma siis kusi ja pahasti, sen verran sain lopulta touhuttua siinä suht pikaisesti että tyhjentelin tosiaan ne kaapit, siivosin ne, imuroin koko huushollin, pesin makkarin, eteisen ja kylppärin lattian sekä hellan ja hilppasin kotiin päästääkseni ukon ruokakaupoille ennen kuin tämä joutui lähtemään töihin. Koulusakin kotiuduttua kolmen aikaan nakitin sitten teinin vahtimaan spedeä ja junnua sen aikaa että kotiarestoiva poika 14v ehtii kotiin ja lähtee ulkoilemaan speden kanssa ja nappasin prinsessan mukaani hoitamaan loppusiivoja.

Hieman ennen viittä silppasin tyytyväisin mielin prinsessan kanssa takaisin kotosalle ja ryhdyin siivoamaan tenavien ruokailunjälkiä keittiöstä siinä samalla kun järkkäilin keittiöä ja eteistä ja pidin sormiani ristissä toivoen että poika 14v ja spede viipyisi ulkona vielä kotvan jos toisenkin. Sormien ristiminen kannatti, sain imuroitua, keitettyä itselleni iltapäiväteet ja tuijoteltua vielä kauniit ja rohkeatkin ennen kuin nämä kolisi sisään.

Tänään pitäisi sitten oikeasti keskittää tarmonsa tuohon pyykkiosastoon. Makkari kaipaisi perusteellista siivoa ja edelleen odotan sitä ikkunanpesuinspiraatioa tulevaksi. Oikeastaan jokainen huone tässä torpassa kaipaisi siitä perusteellista siivoa, niin paitsi keittiö jossa puolet hommasta on hoidettu viimeisen parin viikon aikana saatujen ihmeinspisten johdosta, mutta olen päättänyt keskittyä huone per päivä taktiikkaan tällä kertaa. Saanpa sitten iltaisin istua ihan rauhassa kutimet kädessä.

Josta tulikin mieleeni, sähköpostilla voi edelleen kysellä sukkia jos halukkuutta on. Joka ilta niitä puikkoja täällä heilutellaan edelleen innoissaan ja kas, vasemman käden peukalokin on toennut vaivastaan. Toki siinä on edelleen se ihmeherne siellä juuressa mutta kivusta ei ole tietoakaan eli totta se äiti turisi kun väitti että vaivat lähtee sillä millä ne tuleekin *reps*.

Loppuun vielä pikapikaheitto Porin reissusta. Kivaa oli! Suoritimme todella reipashenkisen kävelyreissun asemalta Hotelli Vaakunaan, siitä jäähallille ja takaisin Vaakunalle matkasimmekin sitten taksilla. Huomautus itselleni; Vaakunasta jäähallille on sen verran matkaa että korkokengät ei ole sopivat lenkkeilyyn. Ruokailu hoidettiin Ravintola Andaluciassa ja ruoka oli kertakaikkisen hyvää. Iltaa istuttiin jälleen Steak & Whiskey House Gallessa ja nukkumaan mentiin aivan liian myöhään.

Ja nyt toivotan oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille, saapa nähdä pääsenkö huomenna päivittämään blogia kas kun nettiyhteyden pitäisi vaihtua huomenna. Ts vanha yhteys katkeaa ja koska olen tottunut siihen että meillä harvemmin käy säkä näissä tietoliikennekaapilla hengailijoiden toimissa, saattaa hyvinkin olla että olemme ilman kiinteää nettiyhteyttä päivän jos kohta toisenkin. Eipä olisi eka kerta ei. Elän toivossa ja uskossa että jos kiinteä katkeaa niin nyt otetun nettiyhteyden langaton laajakaista, ts nettitikku, toimii silti ja pääsen kuin pääsenkin nettilöimään. Se on moro!