Irkku nyt. Ei vaan jaksa. Jotain toki saanut aikaan, mutta vähäistä se on. Pyykkitelineet tyhjensin, nyt sängyllä odottaa järjetön kasa puhtaita vaatteita viikkausta ja kaappeihin kuskausta. Tylsää. Kumma juttu, nukut vähän yhtenä yönä niin se kostautuu vasta parin päivän päästä, eilen kun sitä virtaa oli paljon enemmän.

Maanantai on muutenkin kamala päivä. Irkku ei todellakaan ymmärrä, miten on mahdollista että juuri sinä aamuna kun prinsessan kouluunlaittelun vuoksi ei tarvitsisi aamulla hosua, pitää junnun mennä kahdeksaksi eskariin. Muina aamuina hosutaankin sitten prinsessaa liikkeelle. How nice! Toisaalta, en voi väittää että heräisin mitenkään aiemmin kuin normaalistikaan, irkku kun nousee aina kuuden aikaan. Tänään tosin se kuuden aikaan oli jo varttia aiemmin.

Ruokaa on toki tehty. Erittäin hyväksi todetulla ohjeella, jonka olen ottanut Mimmi Mutikaiselta. Tosin aurinkokuivatut tomaatit ja suolakurkku jää aina pois, tomaatti lähinnä siksi ettei meillä kovin siitä välitetä ja suolakurkku siksi, että irkku pitää kurkusta lautasen reunalla kylmänä lisukkeena. Penskat tosin vetelee sapuskan lisukkeena punajuurta ja sitähän menee.

Irkku kaipaa perunakauppiasta. Voiko näin sanoa? Onneksi siirryttiin syyskuuhun, eli kauppiaan pitäisi ilmestyä päivänä minä hyvänsä. Suolakurkut alkaa olla vähissä, samoin punajuuret, ja perunat, niin, niitähän on joutunut kaupasta kantamaan taas koko kesän. Oi mitä luksusta onkaan saada taas iso pottusäkki kotiportaille kiikutettuna ja se peruna, voi pojat, se se on laadukasta ja hyvää.

Kuten huomaatte, tänään on ajatuskin hukassa. Selkeästi elbailupäivä menossa. Kiukkukärttyä toki löytyisi himppunen, mutta vetämätön olo saa aikaan sen, ettei sitäkään jaksa kunnolla tarjota nyt. Ehkä huomenna on jo kunnon raivo päällä. Viimeistään siinä vaiheessa kun olen saanut ukon läppärin kiikutettua huoltoon ja sieltä todetaan, että kone viipyy siellä viikon tai kaksi.

Jaahas, jatkakaa. Irkku painelee kahville. Ramasee.