Ja kuten totesinkin, päivä yksi oli jälleen mukavampi kuin nollapäivä, ei sille mitään voi. Lapsiparka tosin kärsi edelliseltä päivältä tähteeksi jäänyttä rankkuaan (ei ulkoiluvuoroa) ja eka tunti sujuikin vallan hyvin, tämä jopa luki (!!!) opelle lukuläksyä jota tämä ei ole yhtä kertaa lukuunottamatta suostunut vielä tekemään. Eka tunti oli tosin vain alkusoittoa, tokan tunnin kohdalla tilanne alkoi näyttää jokseenkin pahalta. EN tee. EN. Ja sitä luokassa seilaamisen määrää. Tuntuu aina välillä himppasen hölmöltä kun aina kun lapsi nousee tuolistaan, yleensä hakeakseen väriteltävää, kurkotat itse niin että näet sermin ohi sinne värityskuvalaatikolle. 

Jos lasta ei siellä näy tai tämä kääntyykin kesken menonsa väärään suuntaan pongahdat äkkiä seisoma-asentoon ja kierrät sermin etukautta vastaanottamaan lasta joka todnäk onkin lähdössä luokan etuosaan seilaamaan. Toisinaan lapsi jatkaakin matkaa suoraviivaisesti värityskuvalaatikon ohi jolloin mahanaluseen ilmestyy oitis pari lisäjalkaa sillä yhdellä tällaisella reissulla tämä otti ja kumautti nyrkillä useampaan kertaan kaikessa rauhassa käsialakirjoitusta harjoitellutta tyttöä selkään. Kumauttelut on onneksi kokolailla kadonneet ekan viikon jälkeen, siis muihin lapsiin kohdistuvat kumauttelut, eikä ne ohjaajankaan kumauttelut ole mitenkään normaalipäiviin liittyviä.

Eilen aamulla siis pyrittiin seilausreissuille. Seilausreissujen pääasiallinen tarkoitus on selvästikin herättää luokan huomio. Niiden aikana säntäillään taululle, sutaistaan sinne pikaisesti tussilla kuvio (ehdottoman kiellettyä!), opettajan pöydälle, luokan etuosan apujakkaralle ja no, vaikka pulpetille jos muuta ei keksitä. Samalla kurkitaan tiukasti tuleeko se ohjaaja perässä ja hahaa, saako se kiinni missä kohtaa. Pulpetti on osoittautunut aivan mahdottoman kivaksi paikaksi jo siksikin, että sieltä ohjaajan on PAKKO nostaa alas joka tietysti tekee ohjaajan selälle aina ihan superhyvää. 

Eka tunti meni siis hyvin ja tokalla tunnilla homma oli räjähtää käsiin. Lapsi otti ja kiipesi omalle pulpetilleen ja kurotteli sermin yli jolloin hänet oli, tottakai, pakko nostaa alas. Ja hänhän EI tee MITÄÄN! Hän EI TEE! Luojalle kiitos kummivälitunneista sillä sellainen oli luvassa tokan tunnin jälkeen. Ja tottahan ohjaaja käytti sitä tylysti hyväkseen ja tadaa, lapsi otti ja teki tehtävänsä ja asettui aloilleen lopputunnista sillä harvassa on asiat jotka olisi harmittanut enemmän kuin sen kummivälkän viettäminen ipssä tehtäviä tehden.

Loppupäivä sujuikin sitten varsin mukavasti, toki lapsi kiipesi naulakon päälle loppukaneetiksi mutta se on pientä se. Loppupäivä työmaalla sujui enkkukortteja pakertaen ja ennen kuin huomasinkaan oli kello jälleen osoittamassa aikaa jolloin kotiinsiirtymä on sallittua. Jo siinä kotimatkalla minun alkoi tehdä huonoa ja voi kuulkaa, sitä huonovointisuutta riitti koko loppupäiväksi. Ei hajuakaan mistä moinen johtui mutta koko loppupäivä aina kasiin asti oli silkkaa vatsassa vellomista. Siinä määrin vatsassa velloi, että oli vaikea päättää kummasta päästä itseään olisi tyhjentänyt.

Onneksi olotila helpotti himppasen ja Greyn anatomian aikana olo oli jo lähes normaali ja silti, tämä aamukin on lähtenyt käyntiin lievän mahassa vellomisen merkeissä. Näinköhän tässä pukkaa jonkinlaista mahatautia? Yleensä mahataudit ei iske minuun vallankaan niin, että oksentamiseksi menisi joten ehkä tämä on jotain sen tapaista, mene ja tiedä. Täytyy toivoa, että olo entraantuu työmaalle päästyä, saikkukunnossa kun en kyllä koe olevani.

Hartiat alkaa olla auki, vasen käsikin toimii taas normaalisti ja selkä vetreentynee taas parin tunnin sisään omaksi itsekseen. Josta tulikin mieleen, jokohan tänään muistaisin käydä kyselemässä erityisopelta tuolimahdollisuuksia. Selälle ei todellakaan tee hyvää se, että istun luokassa normaalilla ekaluokkalaisten koulutuolilla, ehei. Sitä paitsi, eilen olisi renkailla oleva tuoli ollut todella in ja pop, sillä hitsiläinen sentään, minähän ennätin välillä ohjaamaan ohjattavani edessä istuvaakin lasta ja se oli kuulkaa kivaa se. Rullaavalla tuolilla kykenisin todnäk hyvinä päivinä hoitelemaan tämän lapsen ohjausta siinä samalla kun oma ohjattava keskittää tarmoaan värittelyyn.

Tämä on ehkä se ainoa pieni työmoraalia nakertava seikka tämän lapsen ohjaamisessa. Kun ihan oikeasti minä olen koulunkäynninohjaaja, en lastentarhatäti, ja tämän ohjattavan kanssa sitä oikeaa työtään pääsee tekemään maks viisitoista minuuttia per tunti ja yleensä ei edes sitäkään. Olen näiden työviikkojen aikana väritellyt enemmän kuin laki sallii, teroittanut värikyniä, lukenut satukirjoja ja vaikka mitä joka sopii nimenomaan lastentarhalaisten kanssa tehtäväksi. Miten mukavalta tuntuikaan kun matikan tunnilla pääsi ohjaamaan myös sitä ihan oikeasti ekaluokkalaista laskutehtävissä ja voi miten mahdottoman mukavaa olikaan se, että tämä sai onnistumisen kokemuksia osakseen.

Vaan jaa, tämä tästä työmaailmasta tältä erää. Tämä aamu tulee olemaan jänskän jänskä sillä hei, siellä on pari astetta pakkasta ja tämä ihminen suuntaa työmaalle kesäkiekoilla! Jiihaa! Ukko olisi kyllä ottanut kesäkiekkokärryni käyttöönsä itse nyt työmaalle suunnatessaan mutta minäpä en antanut, en sittenkään että voldemarissa on jo talvikiekot ja tokikin se olisi ollut järkevää ottaa talvikiekollinen kärry takapuolensa alle. Tiet oli jo illalla ihan kuivat joten eiköhän ne ole pääasiallisesti kuitenkin ihan ajokunnossa kesäkiekoillakin ja minun työmatkani on paaaaljon lyhyempi kuin ukon.

Ostoksille olisi ihan PAKKO tänään ehtiä ja jaksaa, mutta niin. Prinsessan talvitakki on ihan oikeasti ONGELMALLINEN! Netin kautta mahdollisesti tälle passaavia takkeja on löytynyt tarkalleen kolme, kriteerit kun on oikeasti ihan pyllystä. Ja ne kriteerithän on niinkin simppelit kuin "ei sellasta lumistopparihihansuuta". Alkaa kokolailla kaikissa takeissa olla moiset, prinsessalle pitäisi löytää jostain pilottitakin tapainen talvitakki mutta jaa-a, kovin lupaavalta tilanne ei näyttänyt tämän meidän kylän vaatekauppojen nettisivuja selaillessa.

Saapa nähdä millaiset etsinnät tässä vielä onkaan edessä. Samalla pitäisi hankkia talvikolttua junnulle, niin ja junnulla on vielä talvikenkienkin mentävä aukko. Onneksi spede ei välttämättä tarvitse YHTÄÄN mitään uutta talvikaminetta ja poikaselle 16v moiset on jo hankittu joten tadaa, helpolla tästä sittenkin pääsee. Jaa niin. Itselle ehkä pitäisi mutta hmmm... Mikä ihme siinä on, että se on aina se osa jota ei saa aikaan? Viime talvenkin kiskoin syystakilla ja skeittikengillä. Ehkä tässä on syytä koettaa nyt himppasen skarpata mutta kun.

Ihan itselleen ei viitsi lähteä shoppaamaan ja sitten kun olet shoppaamassa lapsen kanssa ja olet menomatkalla jo ajatellut, että katsonpa itselle samalla niin miten käy marketissa? Koko jutun UNOHTAA ja keskittyy vain ja ainoastaan niihin tenavan vaatteisiin ja vasta kotimatkalla muistaa, että ai hitto niin, piti itsellekin katsoa. Höh! No, josko tällä kertaa MUISTAISIN ihan oikeasti. Ja nyt, siirrynpä kuosittamaan itseäni työmaakuntoon, josko tämä kuvotus alkaisi vähitellen helpottaa. Se on moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä pyrkinen samaan!