Tuntuu että unta riittäisi ihan loputtomiin nyt aamuisin, tiedä kuinka myöhään sitä ollenkaan nukkuisi jos ei olisi aamulla pakko herätä työmaalle. Onneksi eilinen päivä oli huomattavasti rauhallisempi täällä kotosalla kuin edellinen. Poika 18v haki minut töistä, samalla nappasimme speden tarhalta ja tadaa, poika sai kuin saikin sossusta himppasen avustusta siihen vuokravakuuteen. Näin ollen riittää että lainaamme hänelle pari sataa, ensimmäisen kuukauden vuokrallekin hän sai maksuaikaa koko syyskuun. Oih! Edessä on kuin onkin siis muutto naapurikuntaan. Kamalaa.

Touhasin pikana ruokaa joukoille kotiuduttuani, samalla tyhjensin pyykkäriä ja latasin uutta sisään ja hösäsin junnun läksyjen tarkastuksen kanssa. Joukot ruokittuani siivoilin keittiön, kiikutin pyykkejä kuivumaan ja ruokailin pikaisesti. Suoritin kasvohoidon ja pyörähdin pikaisesti suihkussa, föönasin kutreja vessassa kuntoon kun prinsessa ja junnu juoksi alakertaan huutaen "onks xxxx-ope meillä, tuoksuu ihan xxxxlle yläkertaan". Hoitoaine? Hiuskiinne? Huomautettakoon että xxxx on miesopettaja joten aika miehekäs olo siinä tuli.

Saatuani speden kyljelleen keskityin vielä kotvan Orja-kirjaan. Olen lukenut Mende Nazerin tarinaa osin kuvotuksen vallassa, aivan järjetöntä että moista on edelleen olemassa. Jos kiinnostaa niin kannattaa lainata kirjastosta. Illan päätin komeasti täyttämällä tiskikoneen, lykkäämällä sen päälle ja täyttämällä speden kehu-kaavakkeen. Huoh. Olin jokseenkin puolikuollut mutta uni ei ottanut tullakseen kun sänkyyn hiippailin, liekö liikaa ajatuksia päässä. xxxx-ope näet pyörähti facen keskustelussa päivättyäni tämän aikajanalle oppilaidensa merkillisen huutelun ja samalla kysyi tulenko minä nyt sitten heille töihin kun xxxxx otti lopputilin.

Siis mitä? Vastahan hän sai vakipaikan vajaa vuosi takaperin? Mitä ihmettä? Ja niin, tulisinhan minä jos vain pääsisin mutta kun tässä on vielä kolmisen viikkoa harjoittelua ja näyttöä jäljellä, ennen sitä en kykene sijaistamaan ketään. Voi kunpa pääsisinkin juuri tuohon kouluun vaikka en ole harjoittelupaikkaanikaan pitänyt alkuunkaan pahana, päinvastoin. Välimatka on oikeastaan ainoa joka rassaa tuossa harjoittelupaikassa eikä sekään iltapäivisin ja hyvällä ilmalla mutta sateella aamutuimaan tuntuu jokseenkin ankealta lähteä liki tunti ennen töiden alkua viuhtomaan tarhan kautta vauhdilla kylän toiselle laidalle.  

Pakko kai sekin on myöntää etten minä välttämättä haluaisi pysyvästi työskennellä luokassa jossa nyt työskentelen. Eilen minua lätkittiin, nipisteltiin ja yritettiin lyödä takaraivolla kasvoihin. Lisäksi silmälasini koetettiin saada lätkäistyä pois päästä joten plaah. Luokassa on tarkalleen yksi väkivaltainen oppilas ja tämän oppilaan kanssa yhteenotot on päivittäistä kauraa. Milloin yhteenottajana toimii ope, milloin vakiohjaaja ja milloin minä ja rähmä että se on raskasta touhua. No, samaa on muissakin kouluissa olemassa joten sikäli oppilas ei ole mitenkään "omituinen" mutta rassaa se silti.

Toinen mikä tässä on alkanut tosissaan ketuttaa on selkä. Se ei ole vieläkään toennut sen Liettuan reissun jäljiltä. Alkaa itseä jo ihmetyttää, selkähän on aina kuntoutunut kun on vain liikkunut, liikkunut ja liikkunut mutta nyt. Ei auta. Ei vaikka kävelen kuin heikkopäinen, ei vaikka työmaalla on sentään selkäystävälliset satulatuolit jolla rullailemme ja ei vaikka olen koettanut jumpata selkäjumppaa ja vaikka mitä. Onneksi särky ei ole kokoaikaista mutta päivittäin se iskee puukkoa alaselkään kerran jos toisenkin. Hittolainen soikoon, selkäsaikulle minä en kyllä kykene jäämään, en millään tai loppuu ruoka pöydästä!

No, ehkä se siitä tässä syksyn mittaan vielä tokenee, tai sitten ei. Mene ja tiedä. Mutta tympii, ja ihan tosissaan. Jahas, kello alkaa olla niissä lukemissa että minun lienee parasta alkaa trimmailla itseäni työmaakuntoon. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä tulen totta tosiaan pyrkimään samaan.