Kello on hätinä puoli kuusi ja minä istun jo bloggaamassa. Ei, älkää kysykö, ei hajuakaan miksi uni ei toiminut viime yönä, se ei vain toiminut. Läheltä liippasi etten noussut jo neljältä, onneksi aikani kelloa siristeltyäni tajusin paljonko tuo näyttää ja pidin väkisin silmiä ummessa kunnes uni tuli vielä hetkeksi. Olenkohan minä vanha kun unet ovat lyhentyneet niin kovasti? Viisi tuntia saan nukuttua kunnolla, sen jälkeen alkaa heräilyvaihe.

Tänään junnun eskarilla on äitienpäiväkahvitus. Eskariin mennään jo kahdeksan kanttiin ja tenava tekee äidille aamiassämpylän ja tarjoilee kahvit. Ihana systeemi, sama käytäntö oli jo prinsessan aikana. Toisaalta on kovin haikeaa että eskari lähenee nyt loppuaan, kolme viikkoa enää ja junnun eskariaika on ohi. Edessä on koulutie syksyllä joka onneksi käynnistyy siellä pienluokassa.

Teini on alkanut yhä useammin puhumaan kotoa muuttamisesta. Liittynee poikaystävään jolla tuo on nytkin yötä, tänään kun on vapaata heillä koulusta. Niin se maailma muuttuu ja lapset kasvaa vaikka joskus ajatteli että tämä kestää ikuisesti kun heitä paijaat ja paapot. Ei se sitten olekaan niin, uskottava se on. Toisaalta se kasvu aiheuttaa haikeutta ja toisaalta taas sitä oikein odottaa.

Olen muuten mielenkiinnolla, ja jonkinasteisella pelolla seurannut Matti Inkisen katoamiseen liittyviä juttuja lehdistä. Tuntuu jotenkin kovin käsittämättömältä miten hän on voinut kadota noin hyvin että reilun viikonkaan aikana tätä ei löydetä, ottaen huomioon että etsintöjä on tehty isommalla joukolla ja mediankin avulla. Samalla surettaa se että en usko Mattia enää elävänä löytyvän.

Vielä enemmän silti mieltäni kuohutti eilinen uutinen Iltasanomissa. Millaista sairautta saattaakaan tapahtua aivan seinän takana, naapurustossa, lähistöllä ilman että kukaan epäilee tai huomaa mitään. Millainen isä tekee omalle tyttärelleen noin ja millainen mies pystyy harrastamaan seksiä 11-vuotiaan kanssa? Ja äiti! En voi edes sanoin kuvata kuinka vihaiseksi ja järkyttyneeksi koko juttu minut teki.

Hienoa, että vanhemmat tuomittiin vankilaan, Suomen oikeuskäytännön mukaan isälle langetettu rangaistus oli jopa kohtalaisen pitkä mutta silti mieleen jäi kytemään ajatus siitä että vanhempien paikka olisi sittenkin muualla kuin vapaassa elämässä rangaistusten päätyttyä. Etenkin perheen isän vaikka en minä äitiäkään pidä syyttömänä, en sittenkään että tämä on alistettu tapahtumiin. Käsi sydämelle, jos sinä tietäisit keitä he ovat ja he muuttaisivat naapuriisi vuosien kuluttua, luottaisitko sinä siihen että kyseessä oli once in the lifetime-tapahtuma?

Ja millainen äiti antaa tuollaista tapahtua lapsilleen ja osallistuu itse siihen, vaikka kuinka pakotettuna? Miten heikko nainen muka voi olla, kuinka määrättävissä ja vietävissä? Vai olenko vain niin suvaitsematon etten hyväksy tuollaista heikkoutta kenessäkään, heikkoutta joka vahingoittaa lapsia? Äidin pitäisi olla se jalopeura joka viimeiseen asti estää ketään loukkaamasta lapsiaan ja suojelee heitä. Näin minä sen asian olen aina ajatellut, ja aina kun törmään johonkin jossa äiti ei olekaan suojellut lapsiaan jään miettimään olenko itse turhan ehdoton vai miksi minä oletan näin.

Tästä vakavasta ja edelleen mieltäni kuohuttavasta tapahtumasta hyppään sutjakkaasti aivan toiseen asiaan eli tohtori Kiminkiseen. Miksi, oi miksi se on loppunut? Ainoa katselun arvoinen aamuohjelma tulee nyt perjantaisin Saimin ja Jalmarin muodossa. En ole muuten koskaan saanut oikein makua Mikko Kuustoseen mutta tämän ohjelman myötä minä olen huomannut hänet vallan mukavaksi mieheksi. Hassua! Tai ei. Minusta on selvästi tullut vanhus kun seuraan innolla tällaista ohjelmaa. *reps*

Jahas, spede heräilee eli taidan siirtyä arkiaamutouhuihin. Johan tässä kohtapuoliin on valmistauduttava sinne eskarillekin aamukahville joten ei parane jäädä laakereilleen lepäämään. Tänään on ohjelmassa myös lisää sitä kukkapenkkihulluutta ja missähän välissä ehtisin imuroimaan ja pesemään lattiat sisällä. Voileipäkakunkin haaveilin tekeväni ihan vain omalle porukalle makusteltavaksi mutta mahdanko ehtiä. Liikaa suunnitelmia, liian vähän aikaa.

Se on moro ja erittäin hyvää ja aurinkoista perjantaita!