Koko hiivatin päivä. Onneksi hain eilen vinon pinon Sopranoseja lisää Makuunista, ajattelin viettää niiden seurassa päivän. Eilinen meni mukavasti muuten mutta ilta ei hyvältä näyttänyt, liekö syynä levoton luonne. En vain yksinkertaisesti jaksanut koko päivää makoilla tai istua. Eikä se olisi eilen kyllä oikein onnistunutkaan, kas kun kävi niin ikävästi että prinsessa valitti korvaansa. Valitti sitä jo perjantaina, mutta silloin kuvaus oli lähinnä, tuntuu hassulta. Eilen sitä sitten särki. Sain neidille lääkärin iltapäiväksi ja samalla tuli sitten ne vaikut putsailtua korvista.

Hassu juttu, prinsessa kuuluu lapsiin joilla vaikku jää korviin. Joka kerta kun niihin on jouduttu katsomaan on lääkärin kommentti ollut sama, eihän tänne näe. Ja sitten niitä on puhdisteltu, milloin helpommin, kiitos korvalääkärien, milloin selvästi vaikeimman kautta, kiitos suurimman osan yleislääkäreistä. Pitäisi aina viedä korvavaivainen pikkuihminen suoraan yksityiselle puolelle korvalääkärille, aina siihen vain ei ole ollut varaa tai muuten mahdollisuutta. Tällä kertaa puhdistus kävi näppärästi ja lopullinen tutkimustulos oli arvio siitä, että joko korva on ollut tulehtunut ja paranemaan päin tai sitten se on alkava tulehdus. Resepti saatiin mukaan siltä varalta että kipu ei hellitä päivässä parissa, tärykalvo punoitti sen verran että hyvällä onnella saattaa parantua ihan luonnon omin avuin.

Minulle iski joku kumma levottomuus, oli pakko päästä pois kotoa jo aamusta. Liika on liikaa kaikessa, jopa kotona olemisessa. Aamulla lähdin käymään kaupoilla hakemassa pojalle joka täytti eilen 11v lahjaa. Ostin muutaman puseron synttärilahjaksi ja lisälahjana viime kouluvuoden hyvästä suorituksesta ostin pojalle hopeisen Suomen Leijonan kaulaan. Tuolle 11v sellainen sopii kuin nakutettu, paitsi että poika on leijona horoskoopiltaan, tämä on oman tiensä kulkija ollut aina. Kaukana laumasieluista, toisin kuin vanhempi veljensä. Ja hyvin äitin arvaus osui, en ihan hetkeen muista kenenkään meillä saaneen yhtä mieluisaa lahjaa, koru keikkuu nyt kaulassa ja pojan käsi sitä hivelee tasaisin väliajoin.

Huonostihan siinä kävi, siis shoppailussa, ehkäpä se kultasepänliike olisi vielä käynyt mutta vaatekaupat taisi olla liiottelua, sillä akalle iski sellainen alakertaa viiltävä supistus päälle kun autolle kävelin, että oli pakko hiljentää vauhtia ja koetin jo katsoa olisiko missään istumapaikkaa, missä levähtää. Ei ollut ei, mutta autossa istuminen helpotti. Varmaan pehmeni taas aavistuksen paikat, tiedä vaikka olisi hieman auennutkin lisää. Kotona heitinkin sitten kiltisti makuulleni ja pysyttelin aloillani aina sinne iltapäivälle kun prinsessan kanssa lähdin lääkäriin.

Mies oli omalla lääkärikäynnillään, siinä siis syy miksi minä menin neidin kanssa, ei tämä. Auto jouduttiin tottakai jättämään kadun toiselle puolelle ja tietäähän sen, ei hyvä. Mutta jotenkin, kun ei osaa asettua aloilleen niin että vain todellakin olisi niin minkä teet. On tylsää olla aina kotona, aina istua tai maata, aina katsella samoja juttuja, tehdä samoja asioita joita nyt ei edes parhaalla tahdollaan voi tekemiseksi sanoa, joten minähän soitin miehen siskolle ja pummasin kahvit. Pari tuntia istuimme kahvittelemassa koko sakilla, kotona olinkin sitten jo niin fiksu etten enää liikahtanutkaan mihinkään ilman suuntaan.

Liekö silti jotenkin ottanut koko akka itteensä, sohvalla makailin katselemassa Las Vegasia ja pari selkäänmenevää kunnon supistusta tuli vartin aikana, jälkimmäisen kohdalla ajattelin jo että näinköhän se on lähdettävä siellä vastaanotossa käymään. Onneksi niitä ei tullut enempää, eli en sitten lähtenyt, mutta ehkäpä minä nyt sitten olen tämän päivän todellakin vain makuuasennossa ja käyn välillä istuskelemassa jossain.

Miehellä on iltapäivällä aika magneettikuvaukseen, aamulla lähetän tuon junnun kanssa ilmoittautumaan kerhoon ja iltapäivällä junnu sitten meneekin syksyn ensimmäistä kertaa leikkikerhoon. Ihanaa! Ja toisaalta ei. Onhan se kiva että kerhot alkaa ja tavallaan päästään siihen normaaliin rytmiin taas, mutta miten minusta tuntuu että lomat loppuu aivan kesken. Siis kaikkien osalta. Koulu alkaa torstaina, keskellä helleviikkoa. Nythän se kesä vasta tuntuu alkaneen. Tyhmää. Sitä se on.