Mistä lie tämäkin ajatus pälkähti päähän mutta hiljattain luin jostain, todnäk Hesarin etusivulta, uutisotsikon jossa kerrottiin kuinka kännykän näpräämistä vessassa oli tutkittu ja todettu joka neljännen, vai sittenkin kolmannen, näpräävän kännyä myös siellä vessassa. Voitte liittää, arvon tutkijat, minut mukaan tuloksiinne! Myönnän kehittäneeni pahan tavan jonka mukaisesti istun aamuisin vessassa selaillen uutisotsikoita kännykkäni näytöltä mutta toisaalta, olisiko tämä tähdellistäkin tähdellisempi tutkimustulos jäänyt huomaamatta jos en näin tekisi?

Enkä nyt mitenkään tarkoittanut näitä toteamuksiani kritisoiviksi, ehei! Pois se minusta. Tokihan jollekin pitää maksaa palkkaa ja apurahoja ja vaikkas mitä että myös tämä minun vähintäänkin huono tapa saadaan julkisuuteen. Paljon järkevämpäähän se on kuin esim tutkia kunnolla rokotetta joka läntätään puolelle lapsista ja jonka aiheuttamien sairaustapausten jälkeen voidaankin sitten myöntää että hups, näin kävi, olimme liian hätäisiä mutta KUN...

Jaa. Nyt alkaa näyttää pahasti siltä että jään piehtaroimaan uutisotsikoihin jotka olen tänä aamuna selannut vessassa ja se ei ole hyvä se. Toisaalta hyvähän se on että on vessassa lukemista, jos ottaa siis huomioon sen kuinka paljon aikaa siellä vessassa on viime aikoina tullut vietettyä. Josta päästäänkin toiseen lempiaiheistani eli tautiin. Joka on taittunut taittunut. Ja juuri oikeaan aikaan sillä a. tänään pitäisi lähteä opiskelukaverin kolmikymppisillä pyörähtämään ja b. evästämään manseen. Kumpainenkin näistä on vielä himppasen harkinnan alla vaikka eilen olinkin satavarma että toimintasuunnitelma on kunnossa.

Harkinnan alle ne joutuivat kun kurkkasin aamulla pakkasmittaria ja totesin sen näyttävän liki kolmeakymmentä. Toisaalta, tosiasia toki sekin että maanantaina joudun LIIKKUMAAN LIIKKUMAAN ulkona, oli sitä pakkasta sitten kymmenen tai neljäkymmentä astetta ja silloin se liikuttu matka on noin viisin- ellei jopa seitsenkertainen verrattuna siihen matkaan joka liikkumisen alla olisi tänään. Meiltä pysäkille kun on kivenheitto ja mansen pään pysäkiltä juhlapaikkaan on toinen mokoma mutta annapa olla, maanantaina mansessa pysäkiltä TAKKiin on ainakin poronkusema. No ei sentäs, mutta ehkä puolikas poronkusema tai kenties neljännes. Siihen kun lisää paluun TAKKista pysäkille niin johan siinä tulee kokolailla se poronkusema hölkättyä ulkoilmassa. Hmmm.

Miten minusta alkaa tuntua että nämä pituusmääreetkin muistuttavat nyt vessatoimintoja... Olen mahdollisesti viettänyt aivan liian paljon aikaa vessassa, sitä sen on pakko olla. Toisaalta on siinä ollut puolensakin. Kun suurimman osan ajasta viettää aamuisin keittiössä, josta siis vessaan on kukonaskel, niin huomaa kummasti mistä kohtaa tämä talo falskaa kylmää sisään. Sukat näet suunnilleen pyöri jalassa mm eilen aamulla kun koetin selata uutisotsikoita muulla kuin kännykällä keittiössä.

Jo kävi huiku välioven alalaidasta. Siis sen oven jonka takana on kylmä kuisti ja etupuolella pitäisi olla lämmin eteinen. Tätä merkillisyyttä aikani tutkailtuani totesin että hohoo! Oli mikä oli ja sanoi ukko mitä sanoi niin nyt riitti! Minähän lisätiivistän sen stnan oven vaikka henki menisi eikä ovi suostuisi enää ikinä sen jälkeen sulkeutumaan. Sitä ovea kun on tiivistetty liki vuosittain lisää mutta jotenkin on aina tuntunut ettei ne lisätiivistelyt juurikaan auta.

Ukkokin siitä ajatuksesta intoutui, todettuaan että hänenkin sukkansa on suunnilleen pyörineet jalassa viimeisen viikon, ja kaivoi kuin kaivoikin eristysnauhaa esiin. Ja kuulkaa, se jos joku olikin hyvä juttu se! Siinä ovea tutkaillessa kun selvisi että hittolainen soikoon ja voi rähmä, eipä ihme että sukat pyörii ja ilmastointi on ylitehokas. Oven alareunan tiivistenauha oli KADONNUT kuin pieru saharaan. Ilmanko sieltä kävi suora tuuli kinttuihin.

Olemme siis päässeet tuulesta eroon eikä siihen tosiaan tarvittu kuin vajaa metri tiivistenauhaa. Niin ja turaus silikonia jolla ukko kiinnitti oven etukynnyksen kunnolla paikoilleen ja kas, sieltä kynnyksenkin alta se viima tuntui käyvän. Kunnes siis kiinnitti. Lämpimin varpain täällä hiippailen siis keittiön ja vessan väliä ja se on kiva se. Vaan jaa, ehkä minä siirryn vähitellen tarjoilemaan aamupaloja lapsilaumalle. Luulenpa näet että tässä ei kauaa enää tarvitse seisoa kahvikuppi nokan alla kun saa taas siirtyä pahojen tapojen pariin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivalauantai!