Kun ei kirjoitettuakaan saa. Jotenkin blogikirjoittelukin jäänyt nyt aivan paitsioon, oman osansa ajasta vie toki koti ja lapset ja se luppoaika tuntuu menevän BBn ja television ääressä. Syksy nyt ei sovi muutenkaan irkun pirtaan, tylsää, ankeaa, pimeää, kosteaa ja kylmää. Ja tämä fiilis alkoi samantien kun ilmat viileni tosissaan eli pyhänä. Tosin siihen pyhän ankeuteen vaikutti lauantain hauskuuskin, irkulla on selvästi mopo karannut täysin nyt käsistä!

Aatelkaapa nyt! Kesällä oltiin Hämeenlinnassa kaksin ukon kanssa. Ja ainakin kerran tuon reissun lisäksi olemme olleet ihan kaksin päiväsaikaan syömässä ja terasseja kurkkimassa mansessa kesäaikaan. Ja taas oltiin! Se oli ainakin kolmas mansen reissu jo tälle vuodelle, en näet kuolemaksenikaan muista olimmeko keväälläkin siellä vai onko se edellinen kerta siskon kolmikymppisiltä tammikuulta. Mutta oli miten oli, kamala tahti on kyllä. Ihanhan tässä irkku sekoaa laskuissa.

Kyllä, meillä oli superhyperkivaa, jälleen kerran. Kiertelimme ainakin pari tuntia kävellen mansessa, ihan vain ruokapaikkaa tutkaillen, tulematta hullua hurskaammaksi ja lopulta päädyimme jälleen kerran Coyote Uglyyn syömään. Eli olemme olleet muuten keväälläkin pariin kertaan ukon kanssa kaksin liikkeellä, toinen oli se teatterireissu ja yksi kerta oli se kun lähdimme syömään kaksin. Eli tämä tekee jo neljä kertaa tälle vuodelle kesälomareissun lisäksi. Mihin me vielä päädymmekään kun saamme lapset niin isoiksi että voimme lähteä aina halutessamme johonkin, heh!

Tällä kertaa yllätimme itsemmekin täysin, koska lastenhoito-osasto oli kuosissa eikä meillä ollut kiireen kierää, päädyimme vielä lähikunnan paikalliseen istumaan iltaa. Kotiin palauduttiin puolen yön jälkeen hilpeinä, väsyneinä ja kieltämättä himppasen humalassakin ja siitähän se sunnuntain ankeus sitten varmasti johtuikin. Ainakin tuli kesäkausi päätettyä hauskoissa merkeissä vaikka syyskelien alku olikin sitten enemmän kuin tyhmä.

Tämä viikko onkin sitten mennyt taas siivillä. Aamuisin aikainen herätys, lapset kouluun, ruoanlaittoa, pyykkäystä, siivousta, kaupassa käyntiä ja muuta yhtä vaihtelevaa. Tänään sitä vaihtelua onkin sitten luvassa, ukko lähtee testaamaan pitkän loman jälkeen työelämää. Lonkka on suunnilleen kunnossa, kestää liikkumista ja istumista ja lauantaina tuli testattua myös se pitkäkestoisempi jalan päällä oleminen. Kestihän se, tosin tuntumaan alkoi eli joku siellä on väärin edelleen. Tai onkin, liikeratahan on toisessa lonkassa pahasti rajoittunut.

Ukolla jatkuu siis fysioterapiakäynnitkin ja edellisestä viisastuneena totesi kerrankin itselleen epämiehekkääseen tyyliin ottavansa lääkäriin yhteyttä heti jos alkaa tuntumaan että säryt saa valtaa. Kuukauden liikunta-, istumis- ja lepäämiskyvyttömyys siihen vaadittiin että mies sai järkeä päähänsä. Ja toisen kuukauden istumiskyvyttömyys, leposäryn poistuttua kun istuminen oli edelleen mahdottomuus.

Eilen olin aikeissa ilahduttaa teitä parilla eri ruokaohjeella joita testailin. Toisin kävi, unohdin koko jutun siinä vaiheessa kun sain ruoat valmiiksi. Eipä ne tosin kummosia keksintöjä olleetkaan, perushuttua mutta hyvää. Lihamureketta, muusia (kiitos ihanan perunakauppiaan joka teki syksyn ensimmäisen täsmäiskunsa perjantaina) ja mustikkavispipuuroa. Mustikkavispari katosi sen siliän tien parempiin suihin vaikka sitä ei syönytkään naapurin ekaluokkalaisen lisäksi kuin kolme lasta. Tänään ei visparia ole tarjolla, sen sijaan suunnitelmissa on maalaisleivän vääntäminen.

Tälle päivälle olen koonnut itselleni listaa tehtävistä jutuista. Alakerran kunnollinen siivous että saan keittiön puhtaaseen lattiaan puhtaan maton, olohuoneen ikkunanpesu ja verhojen paikoilleen laittelu ja ehkä jopa keittiönkin ikkunan tuunaus. Se mitä kaikkea saan toteutettua onkin sitten toinen juttu. Spedestä kun on tullut täysipäiväinen häirikkö etenkin silloin kun huomaa äireen koettavan tehdä jotain imurointia pitkäkestoisempaa hommaa.

Paljon olisi muutakin mitä pitäisi tehdä. Vintti penkoa, samoin naulakko, takkikaappi, kenkäsäkit vintistä, poikien vaatekaappi, vaatehuone ja vaikka mitä. Olemme teinin kanssa ylivaatetettuja kiitos vaatefriikin siskoni, samaan kastiin kuuluu spede, kiitos ukon lastenvaatefriikin siskon. Olenkin koettanut saada itseeni potkittua tarmoa jolla tutkisin kaikki nyssäkät, pussukat ja laatikot joita mm vinttiin on kertynyt ja raakata ison osan vaatteista ja jalkineista suosilla osastolle kirpparimyynti. Ja tässä se jännitysmomentti onkin, en ole ikunaan myynyt mitään kirpparilla. Poiskaan en viitsi heittää, hyviä vaatteita ja kierrätys taas ei toimi niiden suhteen kun ei ole mihin kierrättää.

Vaan nyt, pakko se on alkaa taas ulko-oven suuntaa osoittamaan ensimmäisille lähtijöille. Viettäkääpä mukava torstai, se on moro!