Näyttösuunnitelma on VALMIS! Siis kyllä! Sikäli valmis että siitä puuttuu tarkalleen TAKKin kouluttajan hyväksyntä, työelämäarvioija otti ja hyväksyi suunnitelman eilen ehtoolla saatuaan muokatun version sähköpostiinsa. JES! Oppimistehtäväkin on lähetystä vaille valmis, saattaa olla että sanan tai pari siihen vielä lisäämme tänään opiskelukaverin kanssa, tai sitten emme, eli siis HURRAA! Melkein nyt hymyilyttää tämä!

Eikä vielä tässä kaikki, työpaikkaohjaaja puolestaan lykkäsi eilen käteeni työssäoppimisjakson arvioinnin ja jes, hymyilytti kovin. Kehuja ropisi tyyliin "pitkäpinnainen, jaksaa, jaksaa ja jaksaa ohjata asettaen oppilaalle oikeanlaisia kysymyksiä jolloin oppilas oivaltaa itse -> tukee oppilaan itsetuntoa. Tekee töitä! Tehokas ja oma-aloitteinen! Ottaa aktiivisesti selvää työyhteisöstä." Siis voiko tässä oikein muuta kuin hymyillä?

Moisen suitsutuksen jälkeen kotiinpalaajallakin oli virtaa kummasti. Junnu vietti eilisen kotona herättyään julmettuun mahakipuiluun, liekö kyseessä sitten sama kuin itselläni oli tiistaina. Iltapäivästä kun kotiuduin tenava oli jo ihan kunnossa. Olin kävellen töissä joten sain mainion happihyppelynkin samalla eikä se happihyppely siihen loppunut. Todettuani junnun hyväkuntoiseksi koikkelehdin vielä päiväkodille speden noutoon.

Kotona ryhdyin kuorimaan perunoita sillä minun teki mieli sitä edellisenä päivänä hauduttamaani valkosipulilihakastiketta. Siinä perunoiden kiehuessa otin ja väsäsin pikaisesti myös lihapullakastikkeen tenaville joten niin, tänään on sitten jo PAKKO keskittyä jääkaapissa valmiina oleviin ruokiin. Ruoan jälkeen nakkasin likaiset astiat lavuaariin, tiskikone kun hurisi vielä edellisten parissa, ja otin työelämäarvioijan kanssa tutkailemani näyttösuunnitelmakaavakkeen kouraan.

Pannullinen kahvia, hyvä asento läppärin kanssa nojatuolissa ja tadaa! Puolessa tunnissa olin muokannut tekstiin kaikki mietityt muutokset. Jes! Lähetin sen sähköpostilla arvioijalle ja himpan ennen iltapala-aikaa tämä jo viestitti että hyväksyttyhän se on, hyvältä näyttää! Iltapalat lensi lasten eteen kuin taiottuna, minä siivosin keittiön lasten einehtiessä ja kahdeksalta otin ja istahdin kaikessa rauhassa nojatuoliin.

Tänään onkin luvassa kenties hektinen päivä, tosin en tiedä kuinka myöhään työmaalla vietän aikaa. Kas kun sisässä on edelleen se 3,5 tuntia töitä ja ne päivät jolloin sen voi napata pois alkaa käydä vähiin. Toisaalta, saattaahan tässä käydä vielä niinkin etten edes ota niitä vaan annan seistä könötellä siellä listassani. Lauantaiksihan olen lupautunut töihin joten siitäkin tulee muutama tunti ekstraa joka voi toisaalta olla ihan hyväkin, junnun astmapoliajoista toinen kun osuu näyttöviikoille.

Vaan jaa kuulkaa. Luulenpa että kohta voisi ryhtyä itseään kuosittamaan. Kiire tässä nyt ei vielä ole mutta välikö tuon, ehdinpä syventyä kunnolla uutisaiheisiin. Oikein kivakivaa torstaita siis kaikillen ja se on moro!