Siis oikein kihinä käy. Mikä ihme siinäkin on että miehet ei tajua pitää suutaan kiinni? Ainakin silloin kun syytä olisi olla aivan ääneti...

Jo aamulla kysyin mieheltä, joka siis valmistautui jälleen ladulle lähtöön, että koska hän aikoo olla seuraavan kerran kotona. Siis kotona kotona, ei kotona tyyliin nostelen painoja, syön, makaan ja odotan että täytyy lähteä töihin. Vaan olla kotona niin että ollaan perheen kanssa kotona. Siis yhdessä kotona. Jutella, touhuta vähän jotain joko yhdessä tai erikseen, mutta kuitenkin jotain sellaista, joka liittyy joko kotiin tai lapsiin tai vaimoon, eikä suinkaan siihen Bill Cosbyn sanoin "ruumiini on temppelini"-instituutioon.

Onhan hän kotona ollut, eilenkin koko aamupäivän. Niiiiin, ensin ähistiin painojen kimpussa, sitten syötiin ja lopuksi vedettiin ruokalepo oikein unella höystettynä, sitten olikin aika sännätä töihin. Siihen tuo ei enää osannutkaan mitään sanoa, kävi tekemässä hiihtolenkkinsä ja palasi sitten kotiin suihkuun ja syömään.

Siinä miehen ruokaillessa minä pyörittelin sitä pullataikinaa. Pehmitin rasvapalaa mikrossa ja pam, sinnehän se taas räjäytti sisuksistaan roikon, mikron kattoon. Olkoon, ajattelin, otan ja pesen koko helvetin mikron iltapäivällä, muutenkin aika siivottomassa kunnossa taas. Vaivailin taikinan loppuun, mies paineli ruoan päälle ruokalevolle (tietysti) ja minä ruokin muksut ja itseni siinä pullataikinan kohotessa.

Reippaana miehenä ukko kipitti alas jo puoli tuntia ennen töihin lähtöä. Haki postin ja istui aikansa keittiön pöydän ääressä liiton lehteä lukemassa. Siinä vaiheessa kun oli saanut kengät ja takin päälleen, istui vielä hetkeksi keittiöön ja tuumasi, "et sitten viitsinyt siivota sitä rasvaa mikrosta"...

KilikoliKale meinasi todellakin herätä sisällä, voi sissus sentään! Menin ihan lukkoon kun päässä suorastaan alkoi kiehumaan! Sähähdin vain ukolle että on se hyvä että joku keksii minulle tekemistä kun muuten sitä ei olekaan. Lähti sitten kiukkuisena tuokin ovesta töihin. Siinähän lähti. Mieleen tuli kyllä useampikin lause joka olisi ollut aiheellista miehelle sanoa letkautukseensa, mutta tietystikin vasta siinä vaiheessa kun ovi oli jo painunut kiinni...

Nyt kokoan ne lauseet sitten tähän, älkää ymmärtäkö väärin, nämä ei ole teille vaan sille saamarin kaksilahkeiselle:
- Niin kauan kun et itse laittaa tikkuakaan ristiin kotona, on syytä tyytyä siihen mitä ympärillä näkyy!
- Monestiko minä tulen sinulle työmaalle sanomaan missä järjestyksessä niitä töitäsi siellä teet?
- On se hyvä että ruoka kelpaa, vaikka seura saati kotihommat ei!
- Tolla lepäilymäärällä luulisi että pelkkä teikäläisen vilkaisu mikroon saisi sen puhdistumaan!
Ja viimeisenä, ehdottomasti lauseena joka olisi pitänyt sanoa:
- Siivoon sen sieltä samaan aikaan kun sinä kuskaat tuon kuorman kuistilta kaatopaikalle!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, irkku ja rasvattu mikro vaikenee...

433680.jpg