Siinä se sitten meni, autuas mieliala. Ihan vain sillä, että kävin lukemassa yhtä vakiblogia, eli Dallaspullaa. Ehei, itse postaus ei sitä olotilaa vienyt vaan kommenttilootan tuotokset. Kyllä kuulkaa mikään ei ole pahempi susi naiselle kuin kateellinen nainen. Ja kun ei kertakaikkiaan ole m-naa sanoa omalla "nimellä" niin sanotaan anonyymisti kuinka "sinä sentään pääsit hotelliin, kaikilla ei ole siihen varaa". Ei ole ei, ei meilläkään olisi, vaan joka kesä, viime kesää lukuunottamatta, olemme rahaa sukanvarteen sen verran tunkeneet, että olemme saaneet kaksi yötä ja päivää viettää ILMAN lapsia aivan kahden. Jos se on jollekin kateudenaihe, niin siitä vaan.

Minusta on aika säälittävää heittää kommenttilootaan negoja fiilareita, etenkin silloin, kun toinen purkaa postauksessaan väsymyksen aiheuttamaa huonoa oloaan. Voipi olla, että siihen on muitakin syitä kuin kateus, itselle tulee lähinnä mieleen tarve saada itsensä näyttämään "paremmalta" tai "kärsineemmältä" tai silkka säälin haku itselle. Ja sääliä kyllä irkulta saakin, nämä tällaiset kommentoijat kun kuuluvat irkun maailmankatsomuksessa joukkoon "perusnegatiiviset".

Tiedättekö, nämä joille lasi ei ole koskaan puoliksi täynnä, vaan puoliksi tyhjä. Itse tunnen YHDEN niin perusnegan ihmisen, joka tarvitsisi ollakseen tyytyväinen pankkitilille useamman miljoonan, kotiin apulaisen ja kaikkien kanssaihmisten niin jakamattoman IHAILEVAN huomion kuin vain mahdollista. Koska mikään näistä kolmesta ei ole toteutunut, niin valitettavasti hänen elämänsä on ankeaa. Kun ei ole rahaa ostaa niitä satasen kenkiä kun lapsi tarvitsee uudet haalarit. Kun ei soiteta vain siksi, että kysyttäisiin mitä kuuluu. Kun on pakko pestä pyykkiä. Kun on pakko herätä. Kun on pakko sitä ja tätä. Elää arkea siis.

Ja tiedättekö mikä on irkun suurin pahe tämän ihmisen kohdalla. Irkku ei vastaa puhelimeen suunnilleen koskaan kun tämä soittaa. Miksikö? No kun. Kyseinen tyyppi ei soita muulloin kuin kahdessa eri tilanteessa. Toinen tilanne on se, kun tämä tarvitsee jotain. Yleensä se on jotain, johon liittyy jollain tavalla raha tai aika. Toinen tilanne taas on se, kun tämä haluaa kertoa kuinka INHOTTAVAA ja KAMALAA hänellä on. Jep jep, ei sellaiset puhelut oikein jaksa napata.

Ja jos ihan rehellisiä ollaan, en ole koskaan tajunnut kuinka tämä ihminen ei itse tajua, että ei kukaan jaksa jatkuvaa valitusta kuunnella. Tai ei kenelläkään ole aikaa liikaa, ei tämä elämä ainakaan tässä talossa mitään lomaa ole, eikä meillä ole pankkitili ratkeamaisillaan. Toimeen tulemme, ja hauskaa on monesti mutta ei sitä hauskuutta tahdo pilata kuuntelemalla kuinka kamalaa toisella on. Etenkin kun se ei voi olla niin kamalaa koska kuitenkin, satun tietämään myös sen, että kyseisen ihmisen elämää rahoittaa kummatkin tämän vanhemmat, ja lapsen hankintoja taas tämän isovanhemmat.

Tulee kuulkaa rönsyilevä postaus tästä, hyppään samalla kertaa yhteen isoon ongelmaan joka tuntuu olevan nykypäivää. Ihmiset ovat tottuneet, siis ei todellakaan kaikki, mutta jotkut, saamaan kaiken liian helposti. Vastoinkäymisiä ei kestetä, ei edes haluta kestää, elämän pitäisi olla pelkkää tanssia vaan. Itse ei olla valmiita panostamaan, raatamaan tai yrittämään. Hitto, lopetan nyt tämän analyysini tähän ja hei, tervetuloa vaan anonyymit tännekin kommentoimaan negoja...

Hassun hauskaa tuursdaakia itse kullekin!