On se. Jopa kosto jonka kroppa suuntaa kantajaansa mikäli kantaja ei tajua olla kuin kunnon kansalaiset. Eilinen pyykkisota johti siihen, että kellahdin hetkeksi junnun seuraksi iltapäivällä katselemaan yhtä lempilastenohjelmistani eli Vili Vilperiä. Ei hajuakaan mitä Vili tällä kertaa teki, minä olin puolihorteessa silmät ummessa koko jakson ajan. Vastailin kuin automaatti "en nuku" kun junnu välillä sitä tiedusteli.

Siinä vaiheessa kun mies alakerrastui, (aika upea uusi sanavääntö) minä hilppaisin ylös ja kellahdin sänkyyn katselemaan Jimiltä unelmataloa. Tai siis piti katsoa. Heräsin kuudelta ja ihmettelin suunnattomasti missä kaikki on. Ei ristinsielua missään. Onneksi, tai harmiksi, miten vaan, ihmeteltävää ei ollut kauaa, sieltähän ne joukot kotiin palaili, mies oli käynyt hoitamassa ruokaostot pois. Jotain lienee väsymyksestä kertoo sekin, että ei minun silti tarvinnut illalla unta houkutella saati odotella, sieltähän se taas tuli puolilta öin tyytyväisenä.

Harmikseni jouduin myös toteamaan, että toiveikas teoriani siitä, että kun liikun sillai tasaisen tappavaan tahtiin ilman sen kummempaa raatamismentaliteettiä, eli kuten eilen yläkerta-alakerta-vessa-yläkerta-alakerta jne väliä, nesteet nilkoissa lähtee liikkeelle ja turvotus vähenee, osoittautui vääräksi. Ilmeisesti ainoa mikä sillä lähtee liikkeelle on mahdollinen pissa päässä ja valuu sitten sinne muiden nesteiden jatkoksi. Eli molemmat nilkat oli kokoa mummovainaa.

On tässä silti puolensakin. Supistusten määrä ei oleellisesti lisääntynyt eilisen touhun takia, joten siltä osin turvallisin mielin saatan tänään testata nesteidenliikutustekniikkaa numero kaksi eli pölyrättireissailua. Tosin, myönnän harmikseni, että kohdunkannattimet eivät lenkkeilystä olleet innoissaan, mutta mitä sitten. Jos nyt hieman repii ja riipii välillä, niin tietääpä ainakin olevansa vielä hengissä ja tuntoaistinkin toimivan.

Nyt kuulkaa onkin jo kiire. Soltut palaavat aivan juuri öiseltä ryöstöretkeltään joten ne pitää mennä tökkimään uudestaan matkaan. Palaan.