Irkku on shokissa, kauhuissaan ja hyvä ettei seinälle kiipeä. Onko mitään kamalampaa kuin nähdä järkyttävää unta sen jälkeen kun olet jo heräillyt ja nukahtanut uudestaan? Ensinnäkin, silloin tuo uni jää niin auttamattomasti mieleen ja tuntuu niin todelta, että sitä tunnetilaa pystyy koskettamaan. Olin kahden vaiheilla, koetanko väkisin nukkua uudestaan niin että näkisin unelle jatkoa, mutta jotenkin tiesin ettei se jatko olisi sitä mitä toivoin, joten nousin ylös.

Aamuyöstä asti näin omalaatuisia unia, taas kerran. Yhdessä unessa myöhästyin hakemasta eskareita, kiitos erittäin hitaan vapaa-valinnan työntekijän ja tämän päälle vielä kaksi teiniä hyökkäsi autoni kimppuun parkkihallissa. Hullu uni! Seuraavassa unessa kävelinkin sitten poikien 10 ja 12v kanssa pitkää laituria myöten, hytkytimme sitä jalkojemme alla, jotta saimme reunat irtoamaan jäästä ja sulaa vettä näkyviin.

Tämän jälkeen olinkin taysissa rakenneultrassa, jossa kaikki osoittautui olevan kunnossa. Lääkäreitä oli useampi tekemässä tutkimusta, opiskelijoitakin pörräsi paikalla ja muutenkin meno oli kuin karnevaaleilla. Tämän unen jälkeen heräsin, katsoin kelloa ja päätin jatkaa unia koska kuka sitä vapaaehtoisesti puoli seitsemältä herää pyhäaamuna?

Siinä se sitten taisikin metsään mennä, päätös siis. Kävelin pojan 10v ja tämän jonkun kaverin kanssa pitkää rannalta rannalle rakennettua puista laituria tai siltaa tai miksi tuota sitten kutsuukaan. Keskellä oli levennyskohta, eli laituri jossa oli penkki ja josta puuttui kaiteet. Muilta osin laituri/sillassa oli toisella sivulla kaide koko matkan rannasta rantaan. Pojalla oli päällä talvitakki ja vaaleanpunainen pipo, ja tämä koikkelehti miten sattui niin että vaaleat pitkähköt etuhiukset peitti välillä tämän silmät.

Sitten se tapahtui. Laiturilevennyksen kohdalla oli toisella puolella hieman isompi sulanveden kohta, sellainen viisi metriä pitkä kaistale jolla oli leveyttä ehkä metri-puolitoista. Ilman mitään ennakkovaroitusta poika sukelsi pää edellä veteen ja minä aloin huutamaan. Hieman ennen jäisen reunan alkua poika nousi taas pintaan ja minä koetin ehtiä huutaa tälle, että kääntyy heti takaisin päin eikä vain sukella uudestaan samaan suuntaan mihin oli menossa, koska jää sen jälkeen umpijään alle eikä pääsekään pintaan.

En ehtinyt kuin korottamaan ääntäni, kun poika oli vilkaissut virnistäen olkansa yli ja sukelsi uudelleen veden alle ja suoraan umpijäitä kohti. Minä rukoilin, mietin pitäisikö hypätä perään, olisiko minusta mitään apua siellä umpijään alla ja siihen epätoivoiseen oloon heräsin.  Arvatkaa vain miten tuskainen herätys olikaan? Poika 10v on isällään viikonloppua viettämässä ja sydän oli hypätä kurkkuun, kun huomasin exän soittaneen minulle illalla nukkumaan mentyäni. Onneksi järki sanoo, että jos jotain olisi tapahtunu tuo olisi soittanut ukonkin puhelimeen.

Pisteenä iin päälle ukko on lähdössä tänään poikien 10 ja 12v kanssa mökille pariksi yöksi ja laskettelemaan. Eli irkku saa ripittää pojan ja ukon erityiseen tarkkaavaisuuteen ja varovaisuuteen reissulla, joutuvat hakkaamaan jäähän reiän mökillä että saavat saunavedet. Poika poika, ei lähellekään sitä järveä, ei edes lähelle rantaa tämän äidin sydärin jälkeen.