Vasta lääkärikeikan tehtyäni jäin oikein "tunnustelemaan" varpaideni vointia, lääkäri kun totesi että jotkut tämän valkosormisuus-inhottavuuden potijoista on kehuneet kuinka lämpömittari on muuttunut turhaksi ja ilmojen kylmenemisen tuntee mittariin katsomatta joko sormissa tai varpaissa, joissa tämä vaiva ilmenee. Ja kas, ihmettelin kovin kun nyt on muutaman päivän vasemman jalan isovarvas ollut lähinnä puutuneen tuntuinen ilman kunnollisia särkyjä ja oikeassa jalassa taas on ollut varpaat normaalissa kuosissa.

Vaan ei enää! Tänä aamuna kun nousin sängystä sattui kummankin jalan isovarpaisiin ennen kuin ehdin niitä edes kunnolla lattialle asti saamaan. Särky ei ole luokkaa megalomaaninen, kuten se oli silloin kovilla pakkasilla jolloin tuntui että parasta olisi potkia seiniä niin että ainakin tietäisi kunnolla miksi kivistää, vaan lähinnä inhottava, jäytävä paine kummassakin isovarpaassa niin että varpaita on ihan pakko heilutella kaiken aikaa istuessaan. Seistä ei pahemmin viitsi, se kun taas tuntuu kipuna varpaiden pohjassa, aivan kuin seisoisi piikkimatolla ja odottaisi koska naula pamahtaa läpi asti varpaasta. Ja kas, teini kurkkasi mittaria ennen työharjoitteluun lähtöään ja totesi että voi v***u, siellä on taas liki 15 pakkasta. Näinhän minä vähän epäilinkin.

Niin. Koska viime aikoina on prakaillut sekä ylä- että alapäässä niin todettakoon että tämä linja jatkuu yläpään muistamattomuutena. Joku naisihminen kävi eilen apteekissa hakemassa sen alakertapillerin reseptin käpäliinsä saatuaan ja poti koko apteekkikeikan oloa jonka mukaan oli vielä jotain mitä pitäisi sieltä muistaa. Niinpä kyseinen naisihminen osti laastareita, desinfiointiainetta ja laastareita joilla hoidetaan kovettumia. Illalla nainen totesi että prkl, se oli se aspiriini mikä minun piti ostaa mutta jei, ostinkin sitten haavanhoitotuotteita. Jotka nekin on toki tarpeellisia koska kaikki oli loppu, mutta eipä ne laastarit nyt taida paljon varpaisiin auttaa. Voi rähmä!

Eikä tässä vielä kaikki, ei todellakaan. Samainen naisihminen muisti yhtäkkiä että tämän oli pitänyt käydä myös automaatilla hakemassa käteistä koska kipponainen on tulossa tänään ja käteinen olisi kova sana maksua suorittaessa. Nyt tämä naisihminen miettii tässä pitäisikö tämän kohta herättää yläkerrasta 15v poika istumaan ja napottamaan keittiöön siksi aikaa kun tämä naisihminen käy automaatilla pikaisesti paleltumassa. Kun se prakaa, se todella prakaa! Prkl!

Vaan positiivisiakin uutisia olisi tyrkyllä nyt. Hammaskalusto, tai lähinnä sen poistetun osion jäämistö, voi hyvin. Ei särkyjä, ei kipuja ja syöminenkin sujuu kuin vettä vaan. Kyllä ihmisen kieli on fiksu kapine, hammaslääkärin väite siitä, että pareittain poistettujen poskihampaiden kohdalla kieli oppii nopeasti ettei päästä ruokaa niin syvälle suuhun vaan pureskelu tapahtuu edempänä ilman että asiaa joutuu edes ajattelemaan, oli kuin olikin totta. Elämä on siis silkkaa nautintoa ruoka-aikaan sanon mä!

Eikä tässä edes kaikki. Lisäksi tämä naisihminen tuntee lievää innostusta huomisesta parturoinnista. Hmmm. Mielenkiintoista. Yleensä tämä nainen kun ei intoile näiden ulkonäköjuttujen kanssa, epäilen että neljänkympin kriisi on orastamaan päin vai millä tämän selittää. Vielä kun saisi aikaan ja tilaisi ajan sinne kosmetologille jonne sisko laittoi lahjakortin joululahjaksi niin voisi julistaa kriisin olevan aivan ovella.

Ja jottei tämä nyt menisi silkaksi hehkutuksesi totean vielä loppuun että epäilen olenko ollut kotona eilen aamupäivällä. Ja jos olen, onko spede ollut? Spede näet hipsi alakertaan yläkertaleikeistään kympin kanttiin aamusella vietettyään siellä aikaa likemmäs tunnin touhuten ensin kouluunlähtöä odotelleen junnun kanssa ja sen perään itsekseen ja väitän, että en ole kuullut pienintäkään itkuun viittavaa ääntä. Jota oletan että olisi pitänyt kuulua.

Spedellä oli näet punainen rantu otsassa, hiuksissa ja paidan toinen hiha oli kauttaaltaan punainen. Minähän tietysti kiroilin mielessäni että kuka hitto on vienyt ketsuppia yläkertaan kun poika on noin itsensä sillä sotkenut. Ennen kuin ehdin säntäämään tutkimuksia tekemään huomasin että kappas, pojan ylähuuleen on ilmeisesti tulossa yskänrakko vai miten se noin alkaa pullottaa. Hetken kuluttua huuli oli jo toisesta sivustaan kokoa valtava. Lähempi tutkailu paljasti että tämä on iskenyt suunsa auki johonkin ja kas, ei se mitään ketsuppia ole otsassa sen paremmin kuin vaatteissakaan. Missä itku? Kysyn mä vaan?

Ja nyt, siirryn jäätymään pihalle autonsulattelutoimiin, yllätyksekseni huomasin kärryn nököttävän pihassa. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko!