Ihan selvästi nyt tämä aika ennen vaavin kotiutumista. Olen nukkunut 7-8 tunnin öitä, maitobaarikin on sen verran tasaantunut että kun illalla lypsää juuri ennen maate menoa, saa rauhassa maata kuuteen asti. Tosin, kuudelta herääkin sitten kahden kiven alta, mutta onpa ainakin tehokas herätys. Ihan hyvä, että unta on nyt riittänyt, Speden kanssa tullaan elämään kellon tahtiin ainakin ensimmäinen pari kuukautta eli ruoka kolmen tunnin välein, jos ei muuten niin kello soimaan. Samaa tosin tehtiin aikanaan teinin ja poika11v kanssa eli ei tuo yllätyksenä tullut.

Miehen kanssa ollaan laskettu joka päin nyt painonnousua. Kaksi kiloa on kuulemma lääkäreillä ehdoton kotiutusraja nyt TAYSissa, Martti Janas saattoikin päästää jo alle sen vauvan kotiin, mutta jäi mokoma eläkkeelle viikko takaperin. Tuntuu hassulta, kun lastentekohistoriani on alkanut esikosta joka oli Janaksen potilaana keskolassa 15 vuotta sitten. Ja nyt vasta se sama mukava mies on jäänyt eläkkeelle, vaikka jo tuolloin tuntui vanhemmalta ja viisaalta kuin mikä.

Päädyimme siihen, että 40 grammaa päivässä olisi toivottava. Epätodennäköinen, mutta toivottava. Silloin Speden saisi viikonlopuksi kotiin. Eilinen päivä Speden kanssa oli lupaava, toiveita herätti siis siitä että tuota saattaisi hyvinkin tulla se 40 grammaa päivässä, mutta... Näillä etuaikaisilla pienillä kun usein tuo vointi on sellaista edestakaisin sahailua. Eilinen oli todella virkeä päivä Spedellä, söi aamulla ja illallakin hieman ylimääräistä. Seurustelikin syötöillä äidin kanssa, tuijotti silmiin ja mietti vakavia.

Päivä meni nopeasti, suurin osa päivästä tuli vietettyä television ääressä vanhempien huoneen sohvalla Spede rintojen välissä nukkuen. Vauva on saanut niin paljon sylihoitoa nyt kun äiti kärsii ikävää aina kun on erossa, eli koko se seitsemän tuntia sairaalassa tuppaa menemään ruokailuja, lypsyjä ja kahvilla käyntejä lukuunottamatta Spede sylissä. Mutta kun ei malta olla koskematta, pitämättä lähellä. Enhän minä tiedä varmaksi, onko siitä Spedelle mitään apua, että äiti tarjoaa pienelle mahdollisimman paljon omaa sydänääntään ja oman ruumiinsa lämpöä, mutta kaipa ne hoitajat tietävät kun sitä ovat kehuneet moneen kertaan kuinka hyvää se toiselle tekee.

Ja tottahan sen siinä näkeekin, niin rauhallisesti Spede nukkuu, kurtistelee pieniä kulmiaan, näyttelee kieltään, hymyilee, vetää poskia sisäänpäin ja venyttelee kaulaansa. Ja kaikki umpiunessa. Ei haittaa kuulkaa vaikka telkkarista ei tulekaan katseltavaa, Spedessä sitä riittää aina tylsien ohjelmien ajaksi. Vielä kun saisi pienen tajuamaan tissin toiminnot, edelleen näyttäisi olevan täyttä hepreaa mokoma kapine. Eilen poika tuijotti äitiä silmät tapilla, selvästi miettien mitä ihmettä tapahtuu ja tissi valutti iloisesti maitoa toisen suuhun. Spede-parka, ei tajunnut välillä edes nielaista, löi sitten ikenet tiukasti nännin ympärille niin että äiti meinasi kiljaista ja siihenhän se valutuskin rauhoittui. Mielenkiintoisia kapineita nuo tissit, saat nännin kunnolla vauvan suuhun niin valutus alkaa tyyliin PAM, mutta samalla tyylillä tuo kyllä sitten loppuukin kun toinen saa nännin työnnettyä pelkkien huuliensa väliin ja pamautettua ikenet ympärille.

Nyt nautin aamukahvit, Spedestä soittelen vasta yhdeksän hoitojen ja punnituksen jälkeen. Yhdeltätoista starttaan taas sairaalan suuntaan ja kotiudun illalla. Moro!