Joo-o. Nyt pitäisi saada se rennonletkeä fiilis päälle, se sama joka eilen illalla hallitsi koko akkaa. Okei, sen eteen tuli toki tehtyäkin vähän jotain, siis sen rennonletkeän fiiliksen kuten nyt kuositeltua itseään, suoritettua kasvohoitoa ja ennenkaikkea, päätettyä päivä pitkään ja kuumaan jalkakylpyyn sekä rasvahauteisiin. Olo oli erittäin rennonletkeä kun sänkyyn hiippasin ysin kanttiin mutta jaa-a. Nyt on lähinnä KÄÄÄÄK-fiilis.

Sitä kääk-fiilistä ei mitenkään helpota se, että eilen lähdin työmaalta aikaisin aikaisin kotiin tarkoituksenani kirjailla itsearviointi ylös ennen kuin noudan speden tarhasta. No, eipä ole eka kerta kun homma ei ihan pelitä eli jepjep, en sitten saanut itsearviointilomaketta avattua kotikoneella. Voi vttu. Onni onnettomuudessa kaiketi se, että olin tulostanut moiset lomakkeet jo työmaalla aiemmin itselleni muistiinpanoja varten ja kirjaillutkin niihin asian jos toisenkin mutta siis silti. No, minun itsearviointilomakkeeni vilisee nyt muistiinpanoja joista todnäk ei saa selvää muut kuin minä. Kiva.

Tämä ei tosiaankaan ole muuten ensimmäinen kerta TAKKin etäkoneen kanssa kun temusin. Näyttösuunnitelmien kirjoittaminen sujui tällä kertaa kuin valssi vain mutta edellisellä kerralla tein tempun jos toisenkin että sain lomakkeet muokkailukuosiin. Ja niin, viimeisen esseen kohdallahan yhteys etäkoneeseen katkesi joutessaan ja tadaa, ehdin melkein saada sydärin liki valmiin esseen kadottua näytöltä siinä kohtaa kun etäkone katkaisi sen yhteyden. Onneksi TAKKin word oli sentään fiksu; se oli tallentanut keskeneräisen työn, minä kun en kirjoitusvimmassani huomannut sitä kertaakaan tallentaa.

Mutta niin. Tänään on siis SE. Arviointikeskustelu. Pakko myöntää että jonkinlainen perhosjoukkio lentelee vatsanpohjassa, minä NIIIIIN inhoan näitä arviointikeskusteluja enkä vähiten siksi että yleensä AINA pöydän toisella puolella istuu tiukka tätönen joka kyselee tiukkoja kysymyksiä ja minusta tuntuu että viuh vaan, nyt tyhjeni aivot KAIKESTA. Se eka näyttö oli muuten tältä osin helpoin; arvioijani kun puhua pulputti niin että oikeastaan koko arviointikeskustelu menikin meidän kahden väliseksi kertoiluksi siitä mitä kaikkea olin tehnyt.

Tälle arviointikeskustelulle lisäjännityksensä antaa tosiaan se, että arvioijani, luokan ope, on ollut kolme päivää pois enkä yhtään tiedä a. miksi ja b. miten hän itse jakselee keskusteluun saapuessaan. Voi apua. Ja kääk. Kumpaakin yhtaikaa. Hänen työmaalla piipahduksensa tiistaina oli kyllä niin dramaattinen, että siinä ehti käydä mielessä jo vaikka mitä henkkoht draamaa tapahtuneeksi. Tätä vasten ajateltuna taas en pitäisi täysin mahdottomana sitäkään ettei hän tulisikaan tänään keskusteluun vaikka niin pyysi minulle sanomaankin, siis oikeasti. Jos jotain superkarmeaa on tapahtunut niin arviointikeskustelun ei tarvitse olla todellakaan ykkösprioriteetti silloin hänelle.

Argh, nyt jumitan vain kauhisteluihin. Lopetan ne tässä ja nyt ja totean että onpa mainio syksy! Eilen tuli vettä, rakeita ja jyrinää niin että oksat pois omenapuusta! Ja näemmä tämä aamu alkoi samoissa merkeissä, miinus ne rakeet, vettä näet tuli kuin aisaa ja tsiisus että siellä jyrähti ukkonen ihan tosissaan. Enpä muista kovinkaan monesti kuulleeni ukkosta enää syyskuun loppupuolella mutta ihan kivaa vaihtelua toki.

Vaan niin. Tosiaan. Piti kertomani myös eilen tekemistäni korvaavista touhuista, kun se itsearvioinnin kirjaaminen kotosalla ei sitten onnistunutkaan. Otin ja kaivoin korurasiat, laatikot ja vaikkas mitkä läpi ja totesin että tadaa, katkenneita ketjuja, parittomia korviksia ja vääntyneitä kultakoruja on kuin onkin olemassa tässä talossa. Osasyy tähän tutkailuun oli Kultapiste.fin lähettämä kultapussi jonka sain Buzzador-sivujen uuden kampanjan myötä. Saapa nähdä miten homma toimii, minä näet kiikutin kultapussukan postiin samalla kun hain spedeä.

Mahdollisesti saapuville rahoille olen jo kehitellyt käyttöä päässäni. Ihan ensin aion hemmotella itseäni kampaajalla. Kyllä. Eikä siinä suinkaan kaikki. Jos rahaa sattuu tulemaan enemmän kuin sen kampaajareissun verran niin ostanpa samalla ukolle isäinpäivälahjan, olen näet tuijotellut jääpalakoneita vähän siellä täällä sivuilla. Meillähän mies tosiaan kiskoo jääpaloja mehussa, vedessä ja vähän siellä täällä päivittäin ja jokaiselle kaiketi selvää mitä tapahtuu pakastimelle kun sitä auotaan monta kertaa päivässä.

Jep jep, sitä saisi olla sulattamassa alvariinsa ja se jos joku risoo tämän ihmisen mieltä. Jääpalakone saattaisi olla ratkaisu sekä siihen julmettuun jäämäärään pakastimen seinillä ja tasoilla kuin myös siihen jokavuotiseen "mitä ihmettä keksii ukolle lahjaksi"-pähkäilyyn. Toki järkevä minä sanoo että "laita rahat jemmaan JOS niitä töitä ei tulekaan tarpeeksi" mutta siis daa. Nehän on periaatteessa YLIMÄÄRÄISIÄ rahoja koska ilman kampanjaa niitä koruja ei olisi tullut edes laiteltua eteenpäin.

Ja nyt siirryn kuosittamaan itseäni työpäivää varten. Voi kääk vielä kerran. Toivottavasti jään henkiin.