MAAILMANMESTARUUS 2011! JES! Ei voi juurikaan makeammissa tunnelmissa herätä, niin se on! Ei haittaa yhtään edes se että väsyttää aikas reippaasti! Ja tämä sittenkin että EN katsonut peliä. Kuten en ole seurannut muitakaan kiakkomatseja näiden kisojen aikana, kas kun. Olen lievästi taikauskoinen tässä kohtaa. Aina, ihan joka ainoa kerta, kun olen katsonut leijonalauman ratkaisupelejä, on ne sitten olleet finaalipaikasta tai finaalipelejä, on leijonalauma saanut kylmää kyytiä. Siis kyllä.

Niinpä ilmoitin jo kisojen alkaessa että ei, en seuraa. Perjantaina kutkutti todella paljon Suomi-Venäjä-matsi mutta ei, tuolloinkin pidin tiukasti pääni ja kävin ainoastaan kurkkaamassa olkkarin ovensuulla joka kerta kun ukko alkoi huutaa hulluna sohvalla. Ja kuinkas sitten kävikään? Suomi antoi Venäjälle kunnon kyydit ja pam vaan, finaaliin mentiin niin että kolina kävi!

Eilen ilmoitin jo aamupäivästä kyselijöille että ehei, en todellakaan osallistu kisakatsomoihin siellä, täällä tai tuolla. Ei, minä EN katsele peliä, en edes pientä pätkää siitä. Toki tämä päätös olisi tehnyt mieli pyörtää kerran jos eräänkin, minä kun valitettavasti kuulun ihmisiin joka rakastaa lätkää ja vielä enemmän MM-lätkää. Silti, hetkeäkään en tätä päätöstä tule katumaan, mikä olikaan palkkio?!

Niin. Minä suuntasin makkariin tuijottamaan leffaa siinä vaiheessa kun pelaajat luisteli jäälle. Ehdin ekan erän aikana jo torkahtaakin mutta se ilo oli suht lyhytaikainen, olkkarista kun kuului tarkalleen koska Ruotsi teki maalin ja vielä tarkemmin kuului Suomen tasoituksen hetki. Harmillista kyllä, en ehtinyt saada kunnolla unen päästä kiinni ennen viimeisen erän alkua ja jostain kumman syystä täällä oli jatkuvaa kirkumista, huutamista ja selvääkin selvempää sohvalta pomppimista seuraava puolituntinen.

Mutta hyvä peli oli. Kertakaikkisen hyvä. Ja tämän näkemättömyysvahingon aion ottaa perjantaina takaisin, ts liitän läppärin telkkaan ja kaivan jotain kautta matsin esiin ja ah, suoritan ennennäkemättömän komeaa rentoutumista nojatuolissa pelin ja jalkakylvyn ääressä. Nih! Ukko on tuolloin laivalla työporukkansa kanssa joten saan todella nautiskella pelistä ihan itsekseni ilman välispiikkejä, jei!

Kyllä elämä on kivaa! Tosin luulen että ukosta elämä saattaa olla vähän tympeänpuoleista tänään, ukko näet harjoitti oikein tosissaan kisakatsomointia eilen ja minä havahduin kolmen aikaan aamuyöstä kun tämä viimein kömpi sänkyyn. Saattaa olla pää kipeä siis. Aikamoinen flaksi toisella, miten ihmeessä se lekuri määräsikään vielä tämän maanantain saikkua? Josta tulikin mieleeni...

TAYSin lääkäri soitti ukolle loppuviikosta ja kyseli kuinka tehty puudutustoimenpide oli toiminut. Piikin tulos ei ollut alkuunkaan lääkärin mieleen, ei. Tutkimukset tulee siis jatkumaan vaikka lääkäri olikin siinä puhelun aikana ehtinyt jo toteamaan ukolle että alkaa tosiaan tuntua siltä että se leikkaus on ainoa hoitomuoto ja että siellä tosiaan on vikaa. Ihanko totta? Että tekis mieli toisinaan potkia lekureitakin päin näköä.

Ja nyt. Siirryn suosilla muokkaamaan kutristoani kuosiin ja liitän tähän loppuun kuvan tulevasta kiakkomiähestä.

1305515725_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jos lapsi ei näytä kiekosta saaneelta niin sitten en tiedä kuka näyttää... Hauskaa maanantaita ja se on moro!