Niin kuulkaas! Sopii otsikoksi kuin nenä päähän tuo Simple Mindsin biisin nimi. Tämä blogi näet hiljenee tämän postauksen jälkeen ainakin tiistaihin, ehkä jopa torstaihin asti. Joten nauttikaa hiljaisuudesta kun voitte, irkku ainakin aikoo tehdä niin laiturin nokassa mattoja hinkatessaan ja katsellessaan järven pintaa.

Vaan kerronpa tähän väliin eilisestä päivästä ja merkillisestä tarpeestani juosta pisteestä a pisteeseen b ja taas pisteen a kautta pisteeseen c. Kuten sanottu, meillähän harvoin mikään käy kuin tuosta vaan, tapana kun on saada mutkia matkaan ja yleensähän ne mutkat järjestää poika 15v. Kuten eilenkin. Voisi melkein kirjoittaa romaanin "Irkku ja katoavan lapsen salaisuus" mutta tylsäksi luettavaksi tuokin kävisi kun jatkuvasti toinen päähenkilö olisi kateissa.

Eilinen aamuhan alkoi kuin mikä tahansa aamu, sillä erolla että irkku ei käynyt tuuppimassa poikaa 15v kuin kerran ysin aikaan ja ajatteli sen perään että olkoon ja nukkukoon. Riparilla kun varmasti noustaan hyvissä ajoin. Yhdentoista kanttiin poika hiippaili alas silmät ristissä ja hetken kiskoteltuaan totesi että voisi mennä katsomaan ne vaatteet riparille mukaan.

Puolen päivän jälkeen poika lähti vielä ajelulle ja lupasi tulla kahdeksi kotiin. Kahden kanttiin irkku seisoskelikin pihassa odottamassa että ukko ilmestyisi maisemiin ja irkku pääsisi pienempien kanssa hakemaan poikaa 12v isältään. Merkillistä kyllä, poika 15v ilmestyi samoihin sanoihin ukon kanssa pihaan ja irkku pakkasi kiireellä tenavat autoon ja totesi pojalle että pysyy kotona, täytyy lähteä hyvissä ajoin riparia kohti. Jälkikäteen ihmettelen miksi en tajunnut sanoa tälle että joudumme menemään kaupan kautta...

Kolmen kanttiin irkku palaili kotiin todetakseen että poika 15v ei ollut siellä enää. Ihan hieman siinä tuli silmiä pyöriteltyä yllättäen mutta mikäs, aikaa oli vielä, irkku kun oli ajatellut että neljään mennessä kun pääsee lähtemään niin ehtii komeasti kiertämään kaupan kautta ilman että tarvitsee juosta kieli vyön alla. Siinä irkku keitteli kahvit, hörppi kuppostaan rauhassa ja katseli hitaasti mutta varmasti etenevää ajankulkua kunnes nappasi käteensä kännykän ja koetti soittaa pojalle.

Arvaattekin, eihän se kerubi siihen vastannut. Ei tietenkään. Ja viisarit läheni armottomasti neljää. Neljältä irkku mietti jo mistä päästä alkaa hiuksiaan nyhtämään, eihän homma toiminut alkuunkaan kuten piti. Ukkokin siinä heräili jokapäiväisiltä kauneusuniltaan ja edelleen poika 15v oli teillä tietämättömillä. Ette arvaa kuinka kovasti olisi tehnyt mieli polkaista jalka vaikka lattiasta läpi kun viisarit osoitti jo kymmentä yliä. Viideksi piti olla riparilla, kauppareissu käymättä ja kaveria ei vain näkynyt.

Kauppareissua jos ihmettelette, niin se johtui lähinnä siitä että pojalle oli napattava matkalla muistiinpanovälineet ja pesuaineita. Vartin yli pihasta kuului viimeinkin skootterin ääni ja jos irkku on yleensäkin nopea liikkeissään niin nyt irkku eteni maantiekiitäjän nopeudella. Alle puolen minuutin poika istui autossa kapsäkkeineen ja irkku peruutti pihasta pois. Kaupassa juostiinkin sitten kieli vyön alla ja ei se irkun kaasujalkakaan isolla tiellä mikään maailman kevein ollut.

Vaan kuulkaa, ajoissa oltiin ja tämä on koko jutun kamalin osa. Juu ei, tällä kertaa irkku ei ollut seonnut päivissä eikä edes kellonajoissa, mutta poika 15v. Se mokoma ei antanut irkun saattaa itseään leirikeskuksen sisälle. Ehei, ei edes nousta autosta. Halauksenkin irkku sai vain natistuaan ja kitistyään riittävästi sitä, kuinka äidin sydän särkyy ja kuinka kamala ikävä ainakin äidille tulee ja blaa blaa blaa.

Sanokaapa joku miksi jotkut lapset katoilee jatkuvasti? En minä muiden perään ole ikinä joutunut soittelemaan yhtä usein, en katselemaan hermostuneena kelloa enkä edes arvailemaan tuleeko joku ajoissa vai ei. Poika 15v ja katoilu kuuluu selvääkin selvemmin yhteen. Olen jopa miettinyt pitääkö tuo ryökäle köyttää kiinni johonkin silloin jos on joku määräaika milloin pitäisi olla paikalla jossain. On se sellainen heppu että!

Ja nyt irkku päättää raporttinsa eilisen ihmeellisestä katoilijamestarista ja siirtyy suosilla pakkaamaan kapsäkkejään pidempää mökkireissua silmällä pitäen. Viettäkää erittäin hyvä viikonloppu ja ensi viikon alku. Saatan palailla vielä tänään piipahtamaan mutta kovin tuo on epätodennäköistä. Se on moro!