Vaan ei se mitään, pitäisi kaiketi tänään vielä kuitenkin olla lämmin ja aurinkoinen sää jos sitten ei ole eilisestä muuttunut sääennustus. Ja nyt olisi taas kerran heti aamuun heittää ihmettelyä nähdystä unesta, irkun unet on kyllä toisinaan niin eläviä että ehdin heräämäänkin kesken unen tähän hätään jonka uni toi tullessaan.

Kas kun kävi ukkonen. Unessa siis. Irkku nukkui yläkerrassa kolmen pienemmän lapsen kanssa, isommat nukkui alakerrassa. Talokin oli eri kuin tämä, asuimme pellonlaidalla pitkän mallisessa vanhassa puutalossa jossa oli tilaa hieman enemmän kuin tässä. Ulkona kävi siis ukkonen, irkku kuunteli että tuo lähenee todella nopeaa kyytiä ja jotenkin siinä oli itsellä paha aavistus. Hetken kuluttua ukkonen olikin jo aivan likellä ja sitten se kuului.

Jotenkin omituinen pamaus ja sen päälle jyrähdys ja irkku ajatteli samantien että nyt taisi osua. Pakkohan se oli päänsä siitä tyynystä nostaa ja kurkata pellonpuoleiseen seinään ja niin vain ikkunaan heijastui tulenliekit. Talon nurkka oli syttynyt palamaan ja tuli oli jo parin neliön alueella ulkoseinässä kun irkku säntäsi sängystä ylös, alkoi herätellä pienimpiä ja juoksi sitten kiiruusti alakertaan tuuppimaan isompia ylös.

Junnun ja prinsessan päästyä siinä vaiheessa jo irkun selän taakse irkku tajusi että spedehän ei itse osaa sieltä ylhäältä poistua joten irkku takaisin yläkertaan jossa liekit näkyi jo sisäpuolellakin siinä nurkassa josta palo sai alkunsa. Irkku koppasi pojan kainaloonsa, koetti juosta rappusiin niin kiiruusti kuin pääsi ja siinä vaiheessa savu oli jo niin sankkaa että keuhkoihin koski hengittäessä. Alas kuitenkin selvittiin tulen levitessä sitä mukaa alakertaa kohti kun irkku rappusia alas pinkoi.

Talo paloi poroksi kuten arvata saattaa, palokunta ei voinut paikalle saavuttuaan enää oikein muuta kuin sammuttaa jäännöksiä. Irkku seisoi paitasillaan lapsilaumansa kanssa tuijotellen savuavia talonraunioita ja surren mielessään kaikkia mukana palaneita tunnearvoltaan tärkeitä tavaroita; valokuvia, mummun kutomaa ryijyä, äidin kirjeitä. Joku kävi sanomassa vieressä että majapaikkaa on jo katseltu ja ette te mierontielle joudu. Ei se juuri lohduttanut sillä niitä muistojahan minä surin. Ja se suru oli kyllä niin käsittämättömän todentuntuinen siinä unessa että siihen irkku havahtui jääden hetkeksi kuulostelemaan että jyriseekö ukkonen jossain vai oliko kaikki vain unta. Mitähän tuokin uni taas tarkoitti?

Unista elämään, eilen irkku laittoi mehumaijan kiehumaan aamukasilta ja yhdeksän jälkeen hilppasi junnun ja prinsessan avustamana jälleen marjapuskien kimppuun. Keräsimme punaherukoita, nautiskelimme lämmöstä ja välillä piipahdin laskemassa mehua maijasta ja lisäämässä marjoja. Mehujen kanssa irkulla tuppaa olemaan inhottava säilöntäongelma, kas kun kellarin rappuset täyttyy talvisin lumesta ja jäästä enkä ole edes täysin varma siitä toimiiko kellari kunnolla. Kaiholla olen monesti muistellut exän aikaista taloa, jonka kohdalla ex-appiukko oli niin fiksu remonttivaiheessa että puhkasi rappuset olohuoneen nurkasta kulkemaan kellarikerrokseen.

Sikäli tuo ei kyllä täällä toimisi, että kellari on matala ja siellä on kalliopohja joten ilman räjäyttelyä sinne ei saisi edes toimivia lisätiloja. Vanhassa talossahan meillä oli kellarikerroksessa pari pientä huonetta, sauna ja pesuhuone sekä iso maavarainen tyhjä tila lämpöoven takana ja iso puhtaanvalkoinen talouskellari jossa kelpasi säilöä niin oman maan perunat kuin mehutkin. Muutenkin vanha koti oli tilavampi niin sisätiloiltaan kuin tontiltaankin, se on aina se joka irkkua täällä ahdistaa. Kahden metsän välistä isolta omalta maalta ja oman kaivon äärestä irkku on muuttanut postimerkkitontille talojen puristuksiin ja vesikin tulee kaupungilta. Höh.

Vaan takaisin eiliseen. Mehua tuli seitsemän litraa ja edelleen pensaissa on karviaista ja punaherukkaa eli tänään jatketaan hommaa. Iltapäivällä irkun piti lähteä nurmikkoa leikkaamaan mutta sisko tuli sotkemaan kuviot ihan vaan päätymällä hengaamaan irkun seuraksi. Kovin on vauvakuumetta ilmassa, sisko, tuo maailmankaikkeuden ehkä ronkelein naisihminen löysi reilu vuosi sitten itselleen rakkauden jonka kanssa ovat nyt seukanneet asuen silti eri osoitteissa.

Tämä rakkaus oli myös ensimmäinen mies jonka sisko toi poikansa näkysälle ja sisko ehti sentään olla sinkkuna kolmisen vuotta silloin tällöin deittaillen. Se erillä asuminenkin on mitä sattuu, pääsääntöisesti pari yöpyy ja asustaa siskon asunnolla kun poika on kotona, pojan ollessa isällään nämä saattavat viettää aikaa rakkauden asunnolla. Pikkuhiljaa on suunnitelmiin hiipinyt yhteisen kodin hankinta, lastenteko ja pakko myöntää että jos jostain olen ylpeä niin siitä että sisko, joka on muissa asioissa malttamaton, on tässä asiassa edennyt hitaasti ja järkevästi ajatellen.

Kas kun sisko haluaa ensin valmistua lähihoitajaksi joksi nyt opiskelee ja vasta sen jälkeen on aika tehdä lisää lapsia. Irkulla ei ole koskaan ollut tuossa asiassa kärsivällisyyttä eikä sen puoleen varmaan järkeäkään, perheen ja lasten suhteen irkku on ollut tuulen vietävissä. Muilta osin irkku onkin aina ollut sisaruksista se järjellä ajattelija, sisko on mennyt aina tunteella. Hassu juttu.

Sisko hengasi pari kolme tuntia irkun pälinäseurana ja tämän lähdettyä irkku otti kuin ottikin leikkurin esiin ja ryhtyi toimeen. Kyllä vastaleikattu nurmikko on kaunis ja tuoksu ihana. Illalla irkku olikin sitten ihan rättipoikki, hyvä kun jaksoin edes televisiosta katsella lempparisarjojani. Rehellisyyden nimissä, siitä jälkimmäisestä jäi näkemättä puolet. Noloa. Tällä kertaa en kysy ukolta miten se jakso päättyi.

Ukolla oli superhuono yö, särky on taas vaihteeksi lisääntynyt reilusti. Ei puhettakaan viiden tunnin yhtenäisestä unesta, reppana ei pystynyt nukkumaan tuntia pidempiä pätkiä yhtään yön aikana. Ja nyt tuolla on kohta magneettikuvaukseen lähtö edessä, saapa nähdä miten tuo sinne suoriutuu kun aikoo omalla autolla mennä. Ongelmallista, tämä kun ei pysty ojentamaan oikeaa jalkaa nilkasta kunnolla, lonkkakipu kun on levittäytynyt säteilemään koko jalan alueelle. Poika 15v on lähdössä seuraksi. Ehdotin kyllä että menisi taksilla mutta suomalainen mies on jääräpää joten seinälle tässä tuli puhuttua.

Eikä minulla ole pienintäkään tietoa siitä kauanko siellä menee, tällä kertaa mies aikoo ottaa rauhoittavan paikan päällä ja odottaa näin ollen kotiinlähdön kanssa niin kauan että vaikutus on loppunut. Ilmeisesti se kuvaus on aika kamala jos mies joka ei pienistä säpsi tarvitsee rauhoittavaa. Ainakin silloin kun tämän selkä kuvattiin pari vuotta sitten ja tutkimus kesti puoli tuntia tämä totesi kotiintultuaan että siihen vempaimeen hän ei mene enää ikinä. Tällä kertaa kuvaus kestää pidempään, tunti oli annettu arvioksi. Ei ole kivaa ei.

Miehen kotiuduttua pitääkin sitten silpaista vielä koulukapinereissuun pojan 13v kanssa, tämä kotiutui isältään eilen illalla. Sitä ennen keittelen lisää mehua sen mukaan kuin ehdin, prinsessa kävi illalla keräämässä pari litraa karviaisia mutta niissä nyt ei ole vielä edes aloitusmarjoja maijaa ajatellen. Joten pensaisiin tässä tie käy heti kun ilma lämpenee sen verran että sinne viitsii nakusillaan hiippailevan speden päästää.

Prinsessan ja junnun vaatteet pitää katsoa huomista aamua varten valmiiksi ja pyykkiäkin löytyisi taas. Eli ihan perussettiä on luvassa tälle päivälle ja reilusti. Parempi siis että siirryn vähitellen toimien pariin, se on moro ja viettäkää mukava tiistai.