Siivouspäivä, toivottavasti ainakin. Mies oli sählännyt työvuorojaan, tai no ei nyt suoranaisesti niitä sen kummemmin, olipa vain sopinut tiistaina töissä tulevansa perjantaina iltavuoron sijaan aamuvuoroon. Minäkin nyökyttelin typeränä kun mies sitä minulle selitti tuolloin työstä tullessaan, kunnes sängyssä tajusin karun totuuden. "Et sä voi silloin aamuun mennä, mulla on se ultra ja sulla junnu ja hoitotyttö2 hoidettavana sen aikaa."

Keskiviikkona mies soitti töistä, "mulla on perjantai vapaa". Oli kuulemma sanonut pomolle että ei hän silloin pääse töihin kun vaimolla onkin menoa. Ihme työpaikka, kun pomo ei ollut vaatinut vaihtamaan takaisin iltavuoroon. Joka tapauksessa, mies on siis tänään vapaalla. Tämä taas herättää minussa toiveen, että meillä on siivouspäivä. Teini imuroi eilen olohuoneen ja eteisen kolmen muun lapsen siivottua tavarat paikoilleen. Ei ihan riitä.

Itse ajattelin sukeltaa pyykkien ihmeelliseen maailmaan, kaksi koneellista odottaa pesua ja poikien vaatteita on vino pino viikattavaksi. Mies puolestaan on suunnitellut iltapäivällä lämmittävänsä saunan ja tämän päälle grillaavansa makkaraa. Lapset tykkää, kevään ensimmäiset grillimakkarat maistuu aina parhaalle. Jopa äidin mielestä.