On se! Uskokaa kuka mitä tahdottekin, mutta allekirjoittanut on päätynyt nyt tähän. Oikeastaan, on hienoa olla tyhmä ja NAINEN, jos tarkkoja ollaan. Voisin jopa selvittää tämän ajatusmallini jos keksin miten sen teen, mutta tyhmän naisen aivokapasiteetti saattaa rajoittaa sitä kykyä. Okei, yritän silti.

Kuten aiemmin viikollakin kerroin tällä viikolla ilmassa on ollut sodantuntua. Eikä vain alkuviikosta, koko viikko on taiteiltu nuoralla, ukko on ollut kiukkuinen kuin piru, missannut irkun olemassaoloa parhaansa mukaan. Ja se joka sanoo kauhistelevaan sävyyn "kuinka niin voi tehdä" niin herttinen, tervetuloa asumaan irkun kanssa niin johan huomaa että ei se ole edes vaikeaa. Eilinen oli sitten se extrapäivä, ukko missasi irkun heti aamusta. Ollen kiukkuinen kaikelle mikä liikkuu ja pitää ääntä, mm spedelle jonka suhteen ukko on yleensä hyvinkin pitkäpinnainen.

Iltapäivällä irkku totesi olevansa yksin lasten kanssa sisällä ukon makoillessa saunatuvalla viskipullo seuranaan. Puhuen puhelimeen, piipahtaen välillä sisällä sen verran että koetti saada itselleen baariseuraa. Ja irkun mieshän käy baarissa about kerran viidessä vuodessa jos irkku ei ole mukana. Neljän kanttiin ukko kävi viimeisen kerran sisällä todeten läppärilleen "haistakaa vittu kaikki". Tämä kertonee ketutuksen määrästä jotain. Kuuden jälkeen miehen sisko, se nuorin, speden kummitäti, ihana ihminen, tuli käymään junnun soitettua tälle ja kysyi irkulta missä se velipoika on kun ei sitä näy.

Irkku osoitti saunan suuntaan ja vain puoli tuntia niin sekä sisko että sen veli lompsi sisälle, veli tosin vain vaihtaakseen vaatteet siskon luvattua viedä tätä baarissa käymään. Irkku jäi siis hengaamaan lapsilauman kanssa ihan itsekseen jo seiskan kanttiin. Ollen sekä hyvillään siitä että ukko sai muutakin ajateltavaa kuin säryt, sekä pahoillaan siitä että taas menisi yksi ilta hengatessa yksin tenavien kanssa. Niin, ukkohan on kuulunut tiukasti iltoihin, paitsi tällä viikolla kun on ollut kärtty.

Siinä vaiheessa kun irkku sai viimein lapset nukkumaan, irkku päätti avata oluen. Ja kohta toisen. Kolmannen. Neljännen. No, ei niitä kyllä ollutkaan kuin kuusi että sikäli tästä ei saa kirveelläkään mitään jatkosarjaa. Mutta kuitenkin. Kakkosen aikaan irkku laittoi ukolle viestiä onko tällä avaimet. Että jos vaikka tulee myöhään niin irkku voi rempaista oven lukkoon. Olihan tuolla ainakin sen lyhytsanaisen viestin mukaan.

Päästyään olueen numero kuusi kellon viisarien näyttäessä jo yli puoliyön, irkku soitti vielä ukon siskolle. Joka totesi heidän ruokailevan parhaillaan naapurikunnan huoltsikalla ja hänen tuovan miehen kohta kotiin. Irkku ei voinut itselleen mitään, totesi vain että aivan sama mihin viet, en kaipaa. Hyi hyi! Mutta se loukkaantuminen, se oli siinä kohtaa jo luokkaa suunnaton mitä irkkuun tulee ja koska ukon tämä sisko kuuluu vieläpä sarjaan fiksuja ihmisiä, sisko kysyi että ootko nyt tosissas. No en tietenkään, tuo kotiin, mutta minä menen nyt nukkumaan.

Arvaattekin. Irkku heräsi puoli kuusi todeten että sängyssä on miehen mentävä aukko. Mitä todennäköisimmin mies on siskollaan yötä ja irkku hengaa ihan itsekseen aamutouhuissa. Manaillen samalla elämän epäoikeudenmukaisuutta. Vaikka irkku tietää että tasa-arvolla ja elämällä ei ole mitään yhteistä edes lauseessa johon sisällytetään tasa-arvo ja elämä. Itkupotkuraivarit oli lähellä heti kun irkku silmänsä avasi.

Joten kyllä. Tunnen itseni erittäin loukatuksi, erittäin syrjityksi, erittäin jätetyksi. Ja koska irkku nyt tuntee kuten tuntee, irkku siirtyy aamupalattamaan lapsia jotka eivät tiedä tästä yöllisestä draamasta mitään. Se on siis moro ja viettäkää mukava perjantai.