Jopa on viikko kiitolaukkaillut vauhdilla. Ihanaa! Ja nyt on luvassa ihan oikea viikonloppu, ei mikään pikapyrähdys viikonloppu. Kyllä niitä vapaapäiviä pitää olla pari peräkkäin tai ei se vapaalta tunnu, on se uskottava. Vaan jaa kuulkaa, eilen olikin sitten varsin reipastahtinen päivä. Menossa ja liikkeessä riitti. Aamu alkoi naapuriluokassa  puolikkaan luokan äikän parissa. H-kirjainta harjoiteltiin, ensin lukemalla ja kotvan kuluttua kirjoittamalla.

Tunti meni loistavasti! Ainoa pienimuotoinen öööö oli ehkä se että luokan oman opettajan tavat ja käytännöt ei ollut hallussa joten aamuryhmä pääsi turhan kevyillä läksyillä ja opetteluilla. Äikän tunnin jälkeen viuhdoin vauhdilla pitkin käytävää ja kas, kellojen soitua tämän viikon naapuriluokan sijaisuutta tehnyt nuori mies paukahti vähintäänkin yhtä vauhdikkaasti neuvoa kysymään. Kas kun me opettelimme jo se Hoon. Ja seuraavakin tunti on äikkää. Koko luokalle. Että mitä hän niiden kanssa nyt tekisi?

Ei kyllä käynyt kateeksi. Kyseisen luokanopettajan sairastuminen kun tuli niin yhtäkkiä ja ilmeisesti niin rajuna että sen kummempia toimintaohjeita sijainen ei ole saanut kuin suunnilleen kohdat joita luokka oli menossa. Välitunneilla minun oma ope on avitellut nuorta miestä ja nyt kun tämäkin oli poissa oli homma luonnollisestikin heti himppasen hankalampaa. Ei hätää, totesin, mitä olette tehneet? Oletko katsonut opeoppaan liitteitä? Siellä oli muutama hyvä tehtävä joita itse sihtailin.

Hetken päästä lykkäsin nuoren miehen käteen nipun monisteita joita olin opeoppaan liitteistä tehnyt meidän omillemme ja opastin pikaisesti niiden tarkoituksen ja kas, nuori mieshän sai tunnin sujumaan vallan mallikkaasti. Joka muuten sitten aiheuttaa sen että minun pitää muistaa tänä aamuna käydä monistamassa uusi nivaska samoja lippusia omalle luokalle. Siinä samalla kysyin senkin onko tämä merkkaillut mihinkään ylös luokan läksyjä, minä kun kirjoitin antamani läksyt muistilapulle ja länttäsin sen kiinni luokanopettajan tietokoneen näytön reunaan.

Oman luokan kanssa tunnit sujuikin sitten perinteisen kaavan mukaan. Äikkä meni suitsait sukkelaan tuosta vaan, matikan tunnilla ilmassa oli lievää levottomuutta mutta kuviksen tunti menikin sitten kuin vettä vaan heti sen jälkeen kun olin pitänyt puhuttelun parin tyttösen tempauksen johdosta. Nämä kun olivat keksineet olla ruokavälkän luokassa ja sehän ei todellakaan sovi. Toinen tyttösistä on vieläpä näsäviisas ja kuvittelee kaiken olevan kivakivaa ja kaiken tapahtuvan hänen pillinsä mukaan joten puhuttelu oli enemmän kuin paikallaan.

Siinä samalla selvisi sekin että tätä oli tapahtunut aiemminkin ja oma ope ei ollut asiasta tietoinen. Toinen tytöistä naureskeli jutulle kuin hyvällekin vitsille ja kysyi lopulta että mitäs jos hän tekee jatkossakin näin. Totesin että siinä tapauksessa meidän on pakko alkaa miettiä jälki-istuntojen käyttöönottoa luokassa joka on kyllä jo ajatuksenakin aika tyhmä, sen verran hyväkäytöksisiä kun he ovat yleensä olleet.

Ehkä se oli sitten se joka sai tyttösenkin lopettamaan virnuilunsa ja koko luokka teki todella intensiivisesti kuviksen töitään lopputunnin. Lähetettyäni oman luokan kotiin siirryin jälleen naapuriluokkaan pitämään toiselle puolikkaalle äikkää ja pakko se oli todeta että naapuriluokka käyttäytyi kuin pienet enkelit. Merkillistä. Opiskelukaippari kun on heidän ohjaajanaan ja oli juuri manannut sitä kuinka järkyttävän levottomia lapset on olleet KAIKKI sijaisen pitämät tunnit.

Ja iltapäiväryhmä oli näistä kahdesta ryhmästä vielä se villimpi eli se töiden rauhallinen tekeminen oli suunnilleen ihmeeseen verrattavissa. Hyvä niin. Ehkä lapsoset järkyttyi kun luokkaan ei astellutkaan se sijainen jonka aikana he olivat tottuneet nyt käyttäytymään miten sattui, mene ja tiedä, mutta todella mallikkaasti lapsoset tehtäviään teki. Luokassa olisi oikeasti voinut kuulla jos nuppineula olisi tippunut lattialle, niin hiljaista siellä oli.

Puoli kahden aikaan hölköttelinkin sitten jo kotiin. Latasin kahvinkeittimen, vilkaisin uutisannin pikaisesti ja hilppailin hakemaan spedeä tarhasta ukon kotiuduttua. Niin, tosin sitä ennen vaihdoin muutaman sanan naamiksen kautta YYA-tahon kanssa, tämä kun laitteli minulle aamulla kympin kanttiin viestiä että saattaa sittenkin mennä huomiselle se rahansaanti ja minähän pirullisen karmeana ihmisenä vastasin viestiin että vai sittenkin ensi viikolle. Tai sitä seuraavalle. 

Kysyin siinä naamiksen kautta että oikeasti, nyt ei mahdu jakelukeskukseen miten on mahdollista että tämä on hakenut ja SAANUT luottoa ja odottaa nyt niitä rahoja. Eräs kaveri kun haki viime viikolla lainaa ja pääsi maanantaina kirjoittamaan lainapaperit ja pam, rahat ilmestyi samantien tilille ja summa oli kuitenkin kaksi kertaa niin iso kuin YYA-tahon hakema. Ei hän tiennyt miksi ne ei samantien ilmestynyt. Eikä hän tiedä koska ne sitten ilmestyy, niin paitsi että huomenna koska siihen mennessä ei ollut ilmestynyt. Hohhoijaa.

Ilmoitin siinä samalla hyvin tylysti että näin ollen hän toimittaa minulle perjantain kunniaksi AINAKIN sen lainasumman, sai tämä luottoaan nostettua tai ei. Aika hassua muuten, ennen joulua hän haki kuusi kertaa suurempaa luottoa kuin nyt ja kirjoitti paperit ja kaikki ja se luotto ei koskaan tullut hänen tililleen... Aika hassua että nyt on paljon pienempi summa kyseessä ja tämäkään ei taida koskaan päätyä hänen tililleen vaikka hän on (hehheh) kirjoittanut paperit ja kaikki... Haiskahtaako?

Iltapäivästä pesin koneellisen pyykkiä ja ruoan perään uuvahdin niin täysin etten todellakaan jaksanut tehdä enää oikein muuta kuin istua nojatuolissa ja tuijottaa töllötintä. Sänkyynkin painelin jo ysin aikaan ja kas kuulkaa, criminal mindsin loppu meni kyllä aivan ohi. Ilmanko heräsin tänä aamuna jo viiden kintaalla, olihan siinä ihan täysi yöuni alla. 

Vaan jaa. Josko sitä ryhtyisi vähitellen tutkailemaan aamun uutisantia. Oma ope palaa ruotuun tänään joten luvassa on paaaaljon kaikkia valmisteluhommia, kaksinkeskeisiä opintohetkiä jenkkivahvistuksemme kanssa muutenkaan aika ei pääse pitkäksi käymään. Työmaalta katoan heti omien tuntien loputtua yhden jälkeen ja jes, siitä se rennonletkeä viikonloppu voikin sitten alkaa. Ai niin ja sitä rahaakin pitäisi tulla iltapäivästä (hehhehhee) joten kyllähän tässä on nyt ihan oikeasti orientoiduttava perjantaihin!

Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai!