Vietettyäni koko viime viikon enemmän tai vähemmän lepäävissä asennoissa joudun toteamaan että eilen maahan satanut, ja merkillisesti myös unohtunut, lumi ei saa pienintäkään riemunhihkaisua saati edes ihastelevaa katsetta osakseen minulta. Ehei. Tämä on täysi mahdottomuus jo siksikin että kumpainenkin alakouluikäisistä lapsistani joutuu taittamaan tänään koulutiensä kävellen jalkineissa jotka ei ole talvijalkineita nähnytkään.

Tiedän toki että ei siellä vielä talvi talvi ole, mittari näyttää hätinä nollaa, mutta minusta lumi ja talvikengät nyt vain kuuluu yhteen. Saattaa olla että pyörähdän toiveikkaana vintillä ennen lasten kouluunlähtöä, onneksi nämä menevät vasta kymppiin. Ehkä viime talviset popot mahtuu jalkaan kun ei niihin sentään villasukkia nyt sekaan kaivata. Hmmm.

On erinäisiä muitakin toimenpiteitä joita otan hoitaakseni nyt heti kasin kanttiin. Aivan aluksi soitan lääkärille ja tilaan ajan pojalle 16v. Tämä on vuorostaan kuumeessa ja toisin kuin äitinsä, tämä myös niiskuttaa, pärskii ja oletettavasti on ehtinyt saamaan jo poskiontelotulehduksen. Äiti onneksi on jälleen elämänsä kunnossa vaikkakin myöntää voimattomuutta olevan nähtävissä taudin jäljiltä ja kurkku harjoittaa inhottavaa kutinayskää.

Hoidettuani tämän lääkäriajan pojalle soittelenkin hammashoitolaan johon junnulla on aika oikaisuhoitoarvioon. Tämä puhelu on sikäli inhottavaakin inhottavampi hoidettava että a. vastaanotossa vastaa lähes poikkeuksetta mies joka kuulostaa siltä että tämä on vähintäänkin vihainen asiakkaalle ja b. ajan siirto on todella syvältä. Etenkin kun se ajansiirto johtuu niinkin yksinkertaisesta syystä kuin, niin, lumesta. Meillä kun on edelleen ne kesäkiekot ja minä en jotenkin tunne halua lähteä leikkimään luistinrataa tielle kymmenen kanttiin aamulla.

Näistä kesäkiekoista on tulossa vielä jonkinasteinen selkkaus, sanokaa mun sanoneen. Ukko näet hokee tiukasti kuinka lumi sulaa vielä ja kohta on taas lämmin, minun tekisi mieli tuupata tälle rengas ahteriin ja pakkasmittari perään ja kysyä että mistä asti talvella on ollut ok ajella kesäkiekoilla vaikka kuinka olisi plussalla. Minä kun olisin todella tarvinnut sitä autoa tänään muuhunkin kuin vain junnun hammaslääkäriin.

Kaipaisin apteekkikäyntiä. Ja toki sitä olisi kiva kuskata poikaa 16v siellä lääkärissä, sen verran kipeäkipeä tuo on että inhottaa laittaa tämä kävelemään. Minkäs teet. Apteekkiin olisi pikkupakko päästä, kas kun pojalle 14v määrättiin kolme tuubia sitä kortisonivoidetta ja kas kun hakisin yhden tuubin kotosallekin vaikka poika nyt istuukin siivillä tällä hetkellä. Sitä samaa ihottumaa on nyt allekirjoittaneella ja paljon ja jösses että se kutiaa.

Yöt on todellakin tuskaa. Raavin, krupsin, kyhnytän ja hankaan ja tsiisus että polvitaipeet, reipet ja pakarat kutiaa ihan sikana. Kun saan koipiosaston hetkeksi rauhoittumaan siirryn raapimaan vatsaa ja käsivarsia ja sama alusta. Eilen lykkäsin junnun kortisonivoidetta ihottumakohtiin ja yksittäisiin näppyihin joita on ilmestynyt myös sääriin mutta koska se on todellakin voide kestää sen kuivua vaikka kuinka ja kauan. Lisäksi siinä on turhan kevyesti sitä kortisonia joten pojan rasva taitaisi auttaa paljon paremmin.

Näinkö minullekin on sitten muka ilmestynyt atooppinen iho? En väitä etteikö viime talvena iho olisi ollut superhyperkuiva, kiitos pakkasten, mutta en minä ole koskaan sitä joutunut rasvailemaan. Näinköhän syytä olisi jatkossa? Onneksi teinin kutina on helpottanut, tämä on nyt ottanut kaksi allergialääkettä kerralla ja ei, ei kutise enää. Myös pojan 14v ihottuma on kuulemma lähes täysin kadonnut muutaman päivän rasvaamisella eli kyllä, minulle kanssa sitä rasvaa ja pian sittenkin!

Todettakoon vielä tähän loppuun että tosiaan, teini ja poika 14v istuvat lentokoneessa nenät kohti Madeiraa ja spede on viettänyt vellittömän yön nro 2. Eka yö sujui paremmin, viime yönä vaihdoimme erinäisiä kertoja vuoroin lohduttavia, vuoroin komentavia sanoja. Spedellä kun on vähintäänkin pimahtanut näkemys siitä että velliä antamaton ja makuulla pysymiseen komentava äiti KIUSAA ja näin ollen lapsella on muka OIKEUS lähteä puoli kolmelta yöllä herättämään 10v isosiskoaan yläkertaan. Lapsi ei siis hyrissyt tyytyväisyydestä kun eväsin tältä poistumisoikeuden sängystä yöllä.

Ja nyt, siirryn hätyyttämään lääkärivastaanottoa. Se on moro ja viettäkää mukava maanantai!