Eilen kotiuduin totta tosiaankin takki tyhjänä ja puolikuolleena töistä. Kävipä näet niin että oma ope ei edelleenkään päässyt töihin ja kas, sijaisetkin oli loppu joten juuri meidän luokkamme jäi sijaista ilman. Huomautettakoon että koululla oli käytössä jo neljä sijaista ja tiistai oltiin menty koulun omien opettajien tuntikikkailuja avuksi käyttäen. Nyt tuntikikkailumahkutkin oli loppu eli niin.

Aina tunnin alussa naapuriykkösen opettaja viuhtoi pikaisesti käymään, kurkkasi kanssani kulloisenkin tunnin kirjaa ja osoitti tehtävää ja toista ja kolmatta että josko vaikka nuo tällä tunnilla kävisit läpi lasten kanssa ja niin, jos muuten lukisit niille ja joo, hyvä idea, laita ne lukemaan pienissä ryhmissä kappale läpi. Porskutimme aapista, kirjoitustehtäviä, matikkaa päässälaskuineen, käsitöitä ja ylliä läpi. Onneksi aamun kahdella ekalla tunnilla oli vain puoli ryhmää joten matikka ja kässät meni jouhevasti, sama homma oli iltapäivän kahdella vikalla tunnilla.

Viimeiselle tunnille saimme edellisenä päivänä pari tuntia sijaisena pyörineen opettajan joka tosin oli ehkä ihan hieman turhaa. Ope kun sattui olemaan vitosen miesope ja aineena meillä oli kässyjä eikä miesope todellakaan ollut päässyt sisään punonnan saloihin välitunnin aikana vaikka sitä kovasti olikin yrittänyt opettajanhuoneessa. En voi kuin todeta että ONNEKSI olen ehtinyt olla töissä jo pari viikkoa ja ehtinyt tutustua luokkaan suht hyvin. Muuten eilinen päivä olisi ollut katastrofi.

Muutaman kerran oppilaat testasi minuakin joutessaan. Muutaman kerran korotin ääntäni. Muutaman kerran kysyin oppilaalta näinkö hän siirtyy käytävään miettimään miten luokassa ollaan. Ja toki, muutaman kerran siinä ehdin tiedustella sitäkin löytyykö halukkuutta jäädä koulupäivän päätteeksi harjoittelemaan sitä omassa tuolissa istumista. Silti, plussalle eilinen päivä jäi. Vaikka akka kotiutuikin puolikuolleena ja takki tyhjänä. Toivonpa tosiaan että tänään oma ope on jo ruodussa, tältä päivältä kun on peruttu pari hiihtotuntia eli olisi varsin kiva jos ope olisi sitä korvaavaa toimintaa hoitamassa.

Huomennahan meillä on hiihtopäivä. Jepjep. Ja pakkanen alkoi paukkua. Kiva. Meidän ohjaajien on tarkoitus mennä metsään valvomaan pienten hiihtoa ja sanon minä että hurraa, sinne saattaa ihan hieman jäätyä. Siis me valvojat. Todennäköisesti oppilaat pysyy lämpiminä kun sivakoivat sinne tänne. Melkein kenkuttais tämä, sano. Olen miettimällä miettinyt mitä kaikkea sitä päälleen kiskoisi mutta vielä en ole tätä dilemaa ratkaissut takuuvarmasti lämpimänä pysyäkseni.

Näin aamutuimaan pakkasmittari näyttää meillä -19 astetta joten olen kahdenvaiheilla lähdenkö töihin kävellen vai herätänkö eilen kyytiä lupailleen miehen minua ja spedeä kuskaamaan. Koska en tupakoi en myöskään tiedä käykö siellä millainen tuuli. Ehkäpä menen kohta tutkailemaan kyseisen jutun, prinsessan sukset kun pitää pakata tälle mukaan. Joku pöljä pakkasi eilen aamulla puolipimeässä junnulle kouluun suksia ja kas, junnu tuli kyseiselle pöljälle toteamaan päivällä koululla että "ne oli väärät sukset, en mä päässytkään hiihtään". Kiva.

Ei hajuakaan kenen sukset olen pojalle pakannut mukaan, tänään prinsessan suksia pakatessa taidan olla ihan himppasen tarkempi. Ja nyt. Ehkä tosiaan siirryn pakkaamaan niitä suksia, ehkä tuuppaan sen autonkin lämpiämään jos vaikka siellä se tuuli käy enkä millään tunne halukkuutta kävellä spede seuranani. Se on moro ja viettäkää kivakiva torstai!