Aamut. Tylsää. Taajaan tulevissa aamuissa on toki puolensakin, mutta on niissä myös ne vähemmän kivat puolet. Kuten nyt tämän viikon urakka, kaksi jätesäkillistä pyykkiä lisättynä normaaleilla käyttövaatepyykeillä, joka on edelleen kesken. Syykin on yksinkertainen, eihän tässä torpassa riitä kuivaustilat millään. Kolme koneellista saa juuri ja juuri kuivumaan kerralla, mutta kun kyse on pussilakanoista, lakanoista ja muista vastaavista isoista vaatekappaleista, niin pari koneellista onkin maksimi. Jäljellä olisi onneksi enää koneellinen vaaleita ja toinen tummia mutta oman lisänsä tekee pyyhepinkka joka puolestaan kaipaa kuivausrummun lämpöä. Pöh.

Aivan yhtä tylsää näissä taajaan tulevissa aamuissa on kampailu. Niin. Niiden pirun öttiäisten takia meillä on nyt joka ainoa aamu kammattu paitsi teinin, myös irkun ja prinsessan hiukset täikammalla. Teini on tosin kampaillut lisäksi sekä päivällä että illalla, tältä kun putkahtelee edelleen juuri kuoriutuneita täitä 1-2 per kampauskerta. Ensin säikähdin jo, ettei aine olekaan tehonnut mutta onneksi menin suosilla tartuntatautiliiton sivuille ja kappas, ihan normaalia. Munat kun on niin tiukasti kiinni hiuksissa eikä välttämättä kuolekaan kaikki yhdellä käsittelyllä ja siksi kampaileminen on todella tärkeää. Hyvänä puolena pidettäköön sitä, että sen enempää irkun kuin prinsessan päästäkään ei ole irronnut enää edes munia muistuttavia kappaleita pariin päivään. Huonona puolena todettakoon että paitsi teinin, myös irkun päänahka alkaa olla ruvella paikoittain. Hittolainen sanon mä!

Koska välillä tämä touhu täällä on ihan hanurista niin eilen irkun oli pakko keksiä piristystä siihen fiilikseen. Speden maha oli onneksi asettunut kunnolla, irkunkaan mahassa ei tapahtunut enää mitään kummallisuuksia aamun jälkeen ja muukaan sakki ei ukkoa lukuunottamatta ollut oireillut mitenkään mahaansa joten irkku uskaltautui heittäytymään kertakaikkisen villiksi. Ensin makuuniin vuokraamaan muutama leffa, lapsille perhe-elokuva, ukolle toimintaa, irkulle draamaa ja sen perään kauppaan. Pennut oli innoissaan kun irkku kotiutui ja alkoi vatkaamaan kermaa ja rakentamaan jäätelöannoksia koko porukalle. Välillä on kiva olla kiva ihan yhtäkkiä.

Tänään aionkin ottaa löysin rantein ruoanlaittoa ja pyykkäystä lukuunottamatta, yksi leffa on näet vielä katsomatta ja tahtoisin ehdottomasti nähdä myös sen perheleffan jonka tenavat tuijotti teinin huoneessa eilen. Yksi päivä puoliteholla ei voi kaataa koko huushollia, eihän? Huomenna irkulla onkin ruoanlaittovapaa, ukko näet haluaa kokata jotain netistä kaivelemaansa sapuskaa iltapäiväksi. Irkku tulkitsi tämän mielessään heti jonkinlaiseksi anteeksipyynnöksi siitä parin päivän mökötyksestä ja sitähän se onkin, vallankin kun ukkokin totesi ettei tämä ollut kiukkuinen irkulle sen enempää kuin muillekaan mutta ketutti niin reippaasti että olisi tehnyt mieli potkia koko maailmaa. Ymmärrän. Paremmin kuin hyvin jopa.

Tälle päivälle on muilla ohjelmassa ihan normaalin koulunkäynnin lisäksi koulukuvaus junnulle ja prinsessalle sekä isoskoulutus pojalle 15v illalla. Kohta täytyy siis sännätä kaivamaan vaatekaapista prinsessalle kuvausvaatteita, toisin sanoen niitä kappahlista ostettuja farkkuja ja puseroa joita ei aluksi tahtonut saada edes pesuun tältä. Junnu onkin helpompi nakki hoidella, tällä kun on tätä nykyä järjetön määrä hyvännäköisiä housuja ja paitoja, kiitos lastenvaatefriikin ukon siskon jonka poika kasvaa nopeammalla tahdilla kuin junnu.

Poika 15v lähtee huomenna seuriksen nuortenleirille viikonlopuksi ja arvatkaapa kuka paukuttelee ylpeänä henkseleitään? On niin mukava huomata että vilkas poika osaa harrastaa myös jotain rauhallisempaakin toimintaa kuin se päätön skoballa ympäri kyliä ajelu, tai niin, viime aikoina irkku on ollut huomaavinaan että suuri osa ajelusta perustuu siirtymiseen kodin, koulun ja nuorisotilojen välillä. Pojasta polvi paranee, ainakin jos äitiin vertaa.

Viikonloppu tulee muutenkin olemaan kovin hiljainen ja rauhallinen täällä, paitsi että poika 15v menee sinne leirille, on teini aikeissa lähteä isälleen. Poika 13v puolestaan on siellä Lapissa, matka oli kestänyt 13 tuntia ruoka- ja kahvipysähdyksineen. On se kivaa kun se on kivaa. Ja kaiken tämän kivasta kirjoittelun keskeltä irkun on nyt pakko siirtyä paitsi kaivamaan niitä vaatteita myös herättelemään kahdeksaan menijöitä. Viettäkääpä mukava torstai, se on moro!