Niin siinä sitten kävi että tälle päivälle sovittu tarhatutustuminen oli pakko perua. Kas, lapsi heräsi yöllä yhden kanttiin, itki ja valitti päätään ja äidin ja isin väliin kömpikin sitten tulikuuma pieni mies. No voi sun. Tietenkään lääkekaapissa ei ollut kuin pronaxenia jota lapselle ei ole mitään järkeä uniaikaan antaa, se kun vie kyllä kivun mennessään mutta kiikuttaa tilalle järkyttäviä painajaisunia jotka taas aiheuttaa hallitsemattomia kauhukohtauksia joten lepoa siinä saa vielä vähemmän sekä sairastaja että seuralaiset kuin pelkkää pääkipua ja kuumetta potevan tyypin kanssa. Ei kiva ei.

Muutenkin tämä aamu alkoi terveyspainotteisissa kuvioissa, tai oikeastaan sairaus, minä soittelin pojalle 16v alueelle lääkäriaikaa, tällä kun on todennäköisesti jälleen kerran poskiontelotulehdus. Just. Junnu puolestaan yski ja köhi sängystä noustuaan siihen malliin että hetken ehdin jo miettiä että näinkö tuo onnistuu oksentamaan limat lattialle. Ei näkynyt ja aamupalalla nautittu kuuma tee yhdistettynä astmalääkkeisiin avasi ilmatietkin mukavasti.

Ukko painalsi jo hiihtoladulle, minä jäin pakkailemaan junnun luistimia reppuun ja ihmettelemään hiljaisuutta, pääkipuinen ja kuumeinen spede näet pysyy totta tosiaan sängyssä. Ihmeiden aika EI ole ohi. Vielä ihmeellisemmäksi asia muuttuu kun tietää junnun istuvan tämän vieressä telkkaria tuijotellen, olikohan siinä junnun aamupalassa jotain sopimatonta? Sopimattomasta sisällöstä kielii sekin että junnu oli hövelisti lupaamassa meille kaikille uimahallireissua jonka hän kustantaa omista synttärisäästöistään. Hmmmm.

Muilta osin tässä aamussa ei vielä olekaan juuri hurraamista. Eilen en totta tosiaan saanut oikein mitään aikaan, paitsi nyt sen ruoan, kevyen ylläpitosiivon ja pyykkäyksen joita ei siis oikein tekemiseksi tekemiseksi tule enää edes luettua, ja loppupäivän notkuin lähes täysin nojatuolissa tuijottaen erinäisiä turhanpäiväisiä ohjelmia. Toki siinä iltapäivästä nakkasin junnun pikapikaa sinne koulukaverilleen pojan 16v seurustellessa sen aikaa speden kanssa. Tai niin, pikapikaa. Tie oli kyllä niin liukas että minä ajoin suunnilleen kieli keskellä suuta ja hyvin hyvin rauhallisesti.

Kuudelta noudin pojan takaisin kotosalle, onneksi teini oli kotosalla jo tuolloin joten edelleen pääsin liikkumaan ihan vain keskenäni. Siihen samaan syssyyn soitteli sopivasti ukon siskokin joka ilmoitti että prinsessa serkkutyttöineen on saanut jälleen kerran huippuluokan idean, ts olisi jäämässä yökylään. Samapa tuo kai, tuumin ja niinpä me nautiskelimme suht rauhallisesta illasta speden ja junnun kanssa. Poika 16v istui yläkerrassa omalla koneellaan seuranaan pojan 14v kaveri, tämä kaveri oli siis jäänyt odottamaan poikaa 14v kotiin.

Speden takaisin vauva-asteelle taannuttamissuoritusta harjoittaneen ukon suoritus ei ole onneksi täysin onnistunut. Tai ainakin se on muokattavissa, ukkohan nukuttaa edelleen speden aamuvuoroviikoillaan ja niinpä joulukuun alun jälkeen mm sairasloman, joulun ja loppiaisen lomassa spede on kolmea iltaa lukuunottamatta ollut isänsä nukutettavana. Eilen oli sitten jälleen ilta jolloin isi oli töissä ja paikalla hääräsi ikävä nukuttamispalveluita kannattamaton äiti. Ihme ja kumma, parin minuutin vastusteluräpinän jälkeen spede oli suostuvainen ja yhteistyökykyinen heppu ja kas, simahti alle vartissa ilman nukutusseuraa.

Edessä olisi edelleen pari ison pojan merkin noutoa, tutit pitäisi viedä hiirelle kun ei niitä jouluna muistettu tontulle antaa ja yövaippakin voisi jäädä unholaan. Yövaipassa on vain edelleen se kummallinen piirre että kun se on käytössä niin yöllä ei pissata ja kun sitä ei ole niin pissataan. Ei ymmärrä. Ehkäpä tämän kevään aikana vaipattomuus astuu voimaan täydellä teholla, ainakin toivon näin.

Mitä taas tulee tutteihin. Huoh. Spede ei käytä niitä kuin nukahtaessaan ja yöllä jos sattuu heräämään. Olisiko tuo liian radikaali toimenpide viedä ne hiirelle juuri nyt kun elämä muuttuu niin reilusti muutenkin pienellä ihmisellä? Ja nyt siirryn sen pienen ihmisen seuraan, olo on aikas kurja päätellen siitä että lapsi löytää itsestään uusia kipukohtia. Viettäkääpä mukava tiistai, se on moro!