Vai miten ihmeessä minä olen jo hereillä? Tai niin, ehkä tämä herääminen ei ollut niinkään tietoinen valinta kuin fysiikan sanelemaa. Kas kun se rakko ja pissahätä ja no, kyllä te tiedätte. Jotenkin sitä ei viitsinyt nousta vain vessaan tänä aamuna, siihen taas on varmasti osasyynsä siinä että junnua lukuunottamatta täältä mennään kasiin kouluun ja viime aikoina yleistynyt tapa kirjoitella blogia niin että samaan aikaan käy ovi, kaivataan leipää, etsitään hanskoja ja vastaavaa, ei jotenkin napannut. Joten aamurauhaa vietän mä. Ainakin toistaiseksi, spede näet on ollut todella levoton koko yön eli tuo saattaa hyvinkin taapertaa paikalle raivokohtauksen saattelemana.

Josta tulikin mieleeni. Minun pitäisi nyt saada aikaiseksi sen verran että kävisin vielä tällä viikolla siellä ns kaupungintalolla täyttelemässä hoitopaikkahakemuksen spedestä ja samalla kysymässä paljonko tämän hoito mahtaisi kustantaa. Minulla kun ei ole pienintäkään hajua siitä kuinka he sen hoitomaksun laskevat, täysi päivähoitomaksu olisi minusta jo liioittelua. Tosin speden kohdallahan aikeena on hakea tälle puolipäiväpaikka joten luulisi ettei maksu olisi ihan järjetön. Tosiasia kun on se, että jos maksu on täysimääräinen niin meidän kannattaa harkita uudemman kerran koko minun yritysideaani.

Ukko oli tosiaan kovin myötämielinen ajatukselle, ainoa minkä kohdalla tämä hieman pyöritteli silmiään oli tosiaan tuo ajatukseni speden hoitoon viemisestä. Minä en eilen nostanut kissaa kunnolla pöydälle mutta todennäköisesti senkin nostaminen olisi paikallaan jo ennen kuin sinne työelämään asti ehdin, minä tein näin itselleni tärkeitä havaintoja ollessani siskon nurkkia nuohoamassa. Ilmeisesti sitä ei pidetty työnä työnä miehen saati muiden osalta, kukaan täällä ei näet laittanut tikkuakaan ristiin esimerkiksi tiskikoneen tai paikkojen järjestelyn suhteen sillä aikaa kun olin poissa kotoa.

Kehityskeskustelun paikka, se on näet ihan taivahan tosi että siinä vaiheessa kun ja jos se yrityksen pystyyn laitan ja käytän osan päivistäni muiden nurkkia nuohoamalla niin tässä pirtissä on syytä muidenkin tehdä jotain, ainakin korjata omat jälkensä niin keittiössä kuin muuallakin päin torppaa eikä suinkaan odotella että äiti tulee kotiin. Ja tästä minä en aio laistaa, joku raja. Liian monta vuotta on porukka elänyt kuin hotellissa täällä ja se hotellielämä tulee loppumaan samalla hetkellä kun minä työelämään astun, nih!

Aikahyppy eiliseen eli minuun iski aamulla joku omituinen touhukärpäsen purema. Jo ennen pienempien kouluun lähtöä olin mopin kanssa huitelemassa alakerrassa, sulattamassa broitsua, hinkkaamassa pöytätasoja ja tuuppailemassa lisää pyykkiä koneeseen. Pienten lähdettyä kouluun minä nakkasin speden autoon ja kas vain, siellähän me olimme lähimarketissa alle momenton. Jostain kumman syystä sain siinä ostoksia tehdessäni ahaa-elämyksen -30% naudanjauhelihan äärellä ja nappasin paketteja kolmin kappalein kärryihin.

Kotona nakoin broitsut ja riisit uuniin ja ryhdyin pyörittämään lihapyörykkätaikinaa. Taikinan tekeytyessä ryhdyin vaivaamaan leipätaikinaa ja leipätaikinan noustessa siirryinkin pyörittelemään lihapyöryköitä paistovalmiiksi. Keittiössä oli aikamoinen meno päällä puolenpäivän kanttiin ja jösses, kuumakin oli kun uuni paahtoi kilpaa paistolevyn kanssa. Jotenkin en osannut rauhoittua aloilleni edes saatuani leivät uunista, ehei, minä olin hinkkaamassa vessaa suunnilleen hammasharjalla kun ukko kotiutui töistä.

Kolmelta olinkin sitten jo valmis heittämään lakin naulaan ja takapuolen nojatuoliin mutta ei se kuulkaa nyt ihan niin käy. Prinsessa ja junnu kaipasi apua läksyjen kanssa ja sen perään ruokaa ja muutenkin meno oli edelleen suhteellisen hektistä aina sinne neljään asti. Sitten hiljeni. Oikein totaalisesti, tenavat lähti ulos, ukko paineli makkariin treenaamaan spede seuranaan ja minä istuin puikot kädessä aloilleni. Ihme kohtaus oli kyllä tuo. Ja samankaltaista tuntuu olevan ilmassa tänäänkin, jotenkin olen tässä kirjoittelun lomassa ehtinyt jo manailla kerran jos toisenkin ulkona vallitsevaa pimeyttä. Keittiön ikkunaa kun ei kannata pimeällä vissiin pestä tai kovin raidalliseksi saattaa jäädä tuo. Höh!

Asiasta sammakkoon, meidän kiinteä nettiyhteytemme EI auennut eilen. Ei edes iltasella jolloin tuo aukesi silloin alkuperäisenä aukeamispäivänään viime viikolla. Varmemmaksi vakuudeksi siitä etten ole lopullisesti seonnut sen paremmin kalenterissa kuin lukutaidossanikaan vilkaisin vielä illansuussa puhelimeni viestit läpi ja totesin että kyllä, saunalahden viestissä lukee 4.10.2010 liittymän toimitusaikana. 

Nyt olenkin sitten kahden vaiheilla soitanko vaiko enkö tänä aamuna Saunalahden asiakaspalveluun. Todennäköisesti en, vaan odottelen iltapäivään ja kenties jopa iltaan, ehkä jopa huomiseen? Aamuisin kun sieltä saa suht nopeasti sitä palvelua ja silti se on niin hidasta että en oikein raaski tänään vielä sinne soitella, sen verran reippaasti sitä jonottelua tuli viime viikolla suoritettua että puhelinlasku on varmasti hervoton. Huoh!

Koetan lohduttaa itseäni sillä että lähes aina nettiyhteyttä vaihtaessa alku on hankala. Sekoilihan meidän vanhakin yhteytemme silloin ihan alussa eikä toiminta ollut sataluotettavaa joten annettakoon tämä nyt anteeksi. Lapset tosin on superkäärmeissään, meillähän on ollut jo kuukauden-pari yläkerta koneeton alue koska vanha modeemi jökki omituisesti katkoen yhteydet alakerran läppäreiltä ja speden rikottua rappujen koneen päällä kiipeilemisellään.

Nyt on nettivuorot jaettu junnulle ja prinsessalle vaikkakin olen sitä mieltä että nämä ei koko netillä tekisi yhtään mitään, mieli tekisi kieltää koko kapineen käyttö. Oikeastaan yläkertaan tuleva netti aiheuttaa valmiiksi pienimuotoista ketutusta minussa, spedehän osaa laittaa koneen itse päälle ja jopa klikkailla itsensä nettiin joten luulenpa että jatkossakin lapset saa muistaa irrottaa koneen johdot kun eivät ole sillä ja silti, luvassa on todennäköisesti kiukkukohtauksia kun kone ei toimikaan eikä sisko päästäkään koneelle ja plaaplaaplaa.

Jahas, taidankin siirtyä kotihommien pariin purnattuani ja päiviteltyäni nyt riittämiin. Tiskikone kaipaa tyhjentävää kättä, pyykkikoneeseen löytyy lisää lykättävää ja johan tässä saa kohta kipaista yläkertaan. Se on siis moro ja viettäkää mukava tiistai, niin minä aion tehdä!