Junnu alkaa selvästi olla paremmassa kuosissa, samoin spede mutta irkku taitaakin tänään viettää sitä pahinta lenssuamispäivää. Muutenhan tauti on ihan jees mutta kun... Mikä helketti siinä on että minä otan lenssun aina paitsi nenävuodoilla myös pahemman puoleisella silmäfalskauksella. Autoilu on siis ehdottomasti ei tänään. Tyhmää. Eipä silti, ei tässä olisi mihinkään ollut tänään aikaa autoillakaan, ukko menee aamupäivällä hierojalle ja sieltä palattuaan syö ja lähtee töihin, omalla autolla tietysti. Huomenna auto lähteekin heti aamusta huoltoon palatakseen sieltä...käsittääkseni perjantaina?

Eilinen ei mennyt ihan putkeen vaikka alku näyttikin lupaavalta. Lievää ärsyyntymistä aiheutti kasilta kouluun lähtenyt ja reilun tunnin päästä takaisin kotiin lompsinut poika 15v. Irkun mitta on viittä vaille täynnä, aamut on httiä pojan kanssa kun tätä ei tahdo saada ylös sängystä, läksyjen kanssa ollaan oltu helisemässä koko tämä lähes yhdeksänvuotinen koulu-ura ja kokeisiin lukeminen tuntuu olevan elämää suurempi ongelma. Alakouluaikaan ongelmia toi paitsi läksyt, myös käyttäytyminen koulussa, poika kun on tupannut aina olemaan pää kolmantena jalkana joka paikassa. Positiivista kyllä, poika ei ole pahankurinen, vain vilkas ja aivan järjettömän kohtelias aikuisille ihmisille. Ilmanko opettajat ja rehtorit ei ole toteuttaneet alkuunkaan niin karua rangaistuslinjaa kuin irkusta olisi ollut ajoittain paikallaan.

Alakoulun pelastukseksi tuli vitoselle ja kutoselle tullut uusi luokanvalvoja joka piti pojan tiukassa kurissa ja osasi antaa narua tarvittaessa. Mutta arvattavaa, yläkoulussa kaikki olikin sitten toisin. En ole kenenkään opettajan kanssa ollut niin läheisissä tekemisissä kuin pojan 15v yläkoulun luokanvalvojan. Lähes viikoittain on oltu yhteydessä milloin mistäkin, tänä syksynä pääteemaksi nousi paitsi se, että jollain ilveellä niitä numeroita on saatava nousuun, poika kun ei ole tyhmä, päinvastoin, myös se että aamuisin irkun ei kannata repiä päätään kaljuksi jos poika ei herää. Käytössä on luokanvalvojan kanssa sovittu kolme myöhästymistä ja jälkkä-metodi joka on kieltämättä tuottanut tulosta.

Mutta niin, eilen poika palasi koulusta liki samantien kun oli sinne lähtenytkin. Ilmoitti oksentaneensa koulun käytävälle ja terkan passittaneet tämän kotiin. Nykyinen järjestelmä on kyllä loistava, irkku kurkkasi useamman kerran päivän mittaan josko siellä näkyisi jo merkintä terkalla käymisestä. Eipä näkynyt. Poissaolot kyllä lisääntyi tunti tunnilta. Lopulta poika myönsi ettei tämä ollut missään terkalla käynyt mutta pysyi tiukasti väitteessään oksentamisesta. Irkku ei usko. Ei ja sillä siisti. Mutta milläpä tuon sitten todistat, et niin millään.

Sitä paitsi irkkua hämäsi suunnattomasti se, että poika oli tosiaan nukkunut yöunia pitkälti yli 12 tuntia, todistettavasti iltaseiskasta, mahdollisesti jopa iltakuudesta, aamuseiskaan. Vielä enemmän eilen hämäsi se, että reilu tunti kotiutumisensa jälkeen poika meni makuulleen omaan sänkyynsä ja heräsi kuuden tunnin päästä irkun nostettua tämän puoliväkisin pystyyn neljän kanttiin iltapäivällä. Merkillistä. Ja aina merkillisemmäksi muuttuu, illalla poika nukahti takaisin unille jo kympin aikaan. Suorastaan raivostuttavan merkillistä, ota tuosta nyt sitten selvä oliko tämä puolikuntoinen vai vain väsynyt. No, tänään poika lähti reippaana kouluun ja pysyykin siellä, aamulla kun on uintivuoro ja uikkareita kaiveltiin jo seiskan aikaan esiin.

Muilta osin eilinen aamupäivä olikin täynnä vauhtia, irkku hyppäsi jo kasin jäljestä autoon ja huristeli hakemaan läheisestä marketista ja sen huippuhyvältä lihatiskiltä liki kolmen kilon palan naudanlihaa. Keitteli sitten osan lihoista valkosipulilihakastikkeen pohjaksi pakkaseen joulua varten, osasta irkku duunaili reipashenkisesti lihasoppaa. Lihasoppalihojen poristessa kattilassa irkku väänsi vielä sämpylätaikinan nousemaan ja kuori sen perään pari-kolme kiloa perunoita sinne soppaan. Sämpylöiden pyöräytys ja paisto ja kas, yhden aikaan päivällä irkun kotihommat olikin tehty alusta loppuun.

Iltapäivän irkku notkui lähinnä hoidellen niitä peruskotihommia, pyykkiä, tiskiä, läksyissä auttamista ja vastaavaa. Paitsi hetkittäin jolloin irkku istui sohvannurkassa katsellen televisioa ja kutoen sukkia. Niitä on valmistunut nyt jo aika monta paria viimeisen viikon aikana, televisioa katsoessa kun tulee kudottua huomaamattaan. Langat mokomat taitaa tosin loppua kohta kesken, mutta väliäkö tuon, harjoitetaan sitten välillä sukkien päättelyä, nyt ne lojuu päättelemättöminä olkkarin pöydän laatikossa. Osa sukista jää kotosalle oman sakin käyttöön, osan sisään sujautan viinipullon ja toimitan joululahjan virkaa tekemään suvun naisille.

Tänään on ohjelmassa mokkapalojen leivontaa ja kenties marengitkin hujautan tulolleen. Ruokaa kun ei tarvitse laittaa, kiitos eilisen keittelysession. Poistun nyt suosilla takavasemmalle tyhjentämään pyykkikonetta ja täyttelemään sitä uudemman kerran. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko.